Hyvinvointi vs. pahoinvointi

Mitä sinulle kuuluu?

Milloin olet viimeksi saanut vastata tuohon kysymykseen? Ja milloin se on kysytty sinulta niin, että kysyjä on aidosti kiinnostunut SINUSTA. Ei siitä, millainen äiti / isä olet lapsellesi. Ei siitä, kuinka hyvin olet suoriutunut työtehtävistäsi. Ei siitä, millainen puoliso olet viime aikoina ollut. Vai oletko kenties vastannut kysymykseen vain rooliesi kautta?

Sinä. Mitä sinulle kuuluu?

Aloitin viikonloppuna ystävän suosituksesta Aki Hintsasta kertovan kirjan Voittamisen anatomia. Kirjassa pilkotaan menestyksen osa-alueita urheilun näkökulmasta, mutta opit soveltuvat sellaisenaan ihan jokaisen meistä elämään (suosittelen vahvasti lukemaan)! Kirjassa todetaan, että menestys on hyvinvoinnin sivutuote. Ja käännettynä toisinpäin, ilman hyvinvointia, menestyminen on lähes mahdotonta.

Mitä se oikeasti tarkoittaa?

Kirja muistutti minua kymmenen vuoden takaisesta hetkestä, jonka seurauksena olen tänään juuri tässä ja juuri tällaisena kuin olen. Minulta kysyttiin, mitä minulle kuuluu. Sillä nimenomaisella hetkellä ymmärsin, että en elä omaa elämääni. En elä unelmaani. Olin hukannut itseni. Se hetki laittoi alulle muutoksen, joka on tuonut minut tänään tähän. Muutos ei aina ole kivuton, mutta sen hetken vuoksi minulla on unelmia. Minulla on suunnitelmia. Minulla on ihana perhe. Hyviä muistoja. Rakkautta.

Voittamisen anatomia kertoo samoista asioista, mitä edellisellä koulutusviikonlopulla kävimme läpi Ravintovalmentaja-koulutuksessa. Hyvinvointiimme vaikuttaa terveys, henkinen hyvinvointi, ravinto, aktiivisuus, liikunta, sosiaaliset suhteet, uni, lepo ja palautuminen. Aihe on niin mielenkiintoinen, että aion (ravitsemus)psykologiaan tutustua syvemminkin!

Voitko sinä hyvin vai huonosti?

Nykypäivänä tuntuu, että meillä kaikilla on koko ajan kiire. Been there – done that! Vaikkapa tämän hetkinen elämäni. Mulla on päivätyö, josta pidän valtavasti! Työpäivä nielaisee isoimman osan päivästä. Opiskelu vie viikossa pari-kolme iltaa, lisäksi lähiopetuspäivät. Tytär harrastaa 4 iltana viikossa, joista meidän vastuulla on joka toinen viikko. Ravintovalmennettavia minulla on jo muutamia. Niihin liittyvät valmennussuunnitelmat sekä seurannat vievät viikonloppuina 6-8 tuntia. Toki käymme kaupassa ja hoidamme kotia, syömme, liikumme ja nukumme niin kuin muutkin. Voin siis sanoa, että kiirettä pitää!

Suorittaja-minäni aloittaa välillä aamuisin kuiskimaan, että tänään töiden jälkeen sitten heti salille, kauppaan, ruuanlaittoa, suursiivous, opiskele, valmenna, kuskaa, TEE!
Tunnistatko?

Meillä kaikilla on se sama 24 h vuorokaudessa käytettävänä. Itsetutkiskelun kautta olen opetellut priorisoimaan to do – listan osiin ja varaamaan aikaa sovituille tehtäville. Perustana sille toimii hyvinvointini! Nykyään en tingi yöunistani. Tiedän, mikä määrä levähdyttävää unta on minulle hyvä määrä. Jo sillä on suuri vaikutus jaksamiseeni, sekä päivittäisten tehtävieni suorittamisen laatuun. Tiedän myös, milloin salitreeni on syytä vaihtaa rauhalliseen kävelylenkkiin tai vaikka saunomiseen. Yritän malttaa asettaa opiskelun myötä heränneelle tiedonjanolleni aikarajoitteita. Sekä positiivisestä että negatiivisesta kuormittumisesta pitää palautua!

Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt vuonna 1948 terveyden ”täydelliseksi fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi”. Miten sinä huolehdit hyvinvoinnistasi?

Ravintovalmentaja-koulutus on yksi välietappi unelmilleni. Muistan olla onnellinen myös nykyhetkessä, matkalla kohti muita tavoitteitani. Kaikki tämä seurausta niinkin yksinkertaisesta kysymyksestä, kuin mitä sinulle kuuluu.

Uskallatko sinä vastata?

Virkistävä smoothie

Tuoretta ananasta
Tuoretta minttua
Appelsiinin mehua (purista tai purkista)
Chian siemeniä
Kookosvettä tai vettä

Surauta tehosekoittimessa sekaisin ja nauti!

Vaakakammo

Vaakakammo

You know what I mean, right?
Tänään käyn puntarissa, koska pakko. Tai ei sittenkään, kun eilen oli se kakkubuffet / viinilasillinen (pullo) / tai jospa ensin laihdutan vähän (viikon / kuukauden) / ensi maanantaina sitten. En. Käyn.
Kuka tunnustaa välttelevänsä tuota helvetin esiastetta? Sitä mustan aukon suuta, jonne pelkää putoavansa heti puntarille astumisen jälkeen?

Mä herään joskus siihen, että olen pyörinyt painajaisissa koko aamuyön peläten lihoneeni. Se johtaa siihen, että ensimmäiset heränneiden aivojeni ajatukset siirtyvät punnitsemiseen ja painoon. Ihana tapa aloittaa päivä. ”Käyn, että tiedän sitten heti paljonko olen lihonut! Eeeeen sittenkään, tuli vähän varoittamatta, syön kevyemmin pari päivää ja käyn vasta sitten.”
Ja sitten niskasta kiinni ja itseinhon vallassa puntaroimaan. Wtf?!? Vaaka näyttää -400g edelliseen mittaukseen verrattuna?

Ensinnäkään puntari ei edelleenkään kerro koko totuutta. Paino vaihtelee paljonkin riippuen niin monesta tekijästä. Kuukautiskierto. Punttitreeni. Hiilihydraatit. Yksi gramma glykogeeniä (=hiilihydraatin varastomuoto) sitoo itseensä 3-4g nestettä! Got it? Puntari ei ole se luotettavin mittari kehon koostumuksen seuraamisessa.

Jos kuitenkin olet muutosten alussa ja tavoitteenasi on pudottaa painoa, ota selville lähtöpainosi. Olet ehkä vältellyt puntaria pitkänkin aikaa, kuten minäkin joskus?

Olin seurustellut parikymppisenä jo muutaman vuoden ja tiesin kyllä lihoneeni, mutta en halunnut tietää kuinka paljon. Tästä syystä välttelin puntaria, kunnes erään kerran oli lääkärintarkistuksen vuoksi pakko nousta vaa’alle. Mä muistan vieläkin sen tunteen, kun vaaka näytti 83kg. Edellisen kerran puntari oli ollut 60kg:n paikkeilla. Se oli ensimmäinen neuvolakäynti, joten suuriin muutoksiin ei ollut mahdollisuuksia juuri sillä hetkellä. 9kk päästä lähdin synnyttämään 87kg:n painoisena. Positiivista oli siis hyvin maltillinen painonnousu raskauden aikana. Laitokselta kotiuduttuani painoin enää 74kg. Vuoden päästä painoin 65kg. Siinä se paino on pysytellytkin yhtä ajanjaksoa lukuun ottamatta, silloin mentiin paljon alaspäin. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Mutta sinä, uskaltaudu puntarille ja sen jälkeen ota esiin mittanauha. Ota mitat vyötäröstäsi (itse otan mitat vyötärön kapeimmasta kohdasta sekä navan kohdalta), lantiolta ja vaikka reiden ympärysmitta myös, ja kirjaa ne ylös päivämäärineen. Usko pois, et muista kaikkia näitä lukuja ilman muistiinpanoja! Ota myös itsestäsi ”ennen” kuvat, niitä on kiva katsella myöhemmin, muutoksen jälkipuolella. Mitoista ja kuvista näet matkasi varrella todisteet edistymisestäsi.

Se millä mä sain painon tippumaan, oli syöminen. Kuten kirjoitin jo blogitekstissäni ”Synninpäästö syömisestä”, säännöllinen ateriarytmi on kaiken a ja o. Aloin syömään hallitakseni aamupahoinvointia! Ja päiväpahoinvointia. Ja iltapahoinvointia! Ja sitten aloinkin voimaan hyvin, kun söin! Söin kevyesti, keho ohjasi valintojani huolellisesti! Ei maistunut rasvaiset tai kovin suolaiset ruoat, vaan salaatit, jogurtit, juurekset jne. Ja Mynthonit. Niitä olisin voinut syödä loputtomiin! 😊

Vaikka vaaka ei kerro meille koko totuutta, pidä se mukana matkallasi. Pistäydy siinä vaikka kerran kahdessa viikossa. Vaakaa enemmän seuraa yleistä olotilaa, vaatteiden istuvuutta, peilikuvaa, mittoja.

 

Vasikkaburger

Bataatti

125g burgerpihvi vasikan lihasta (kaupan pakastealtaasta)

Salaattia, tomaattia

Leikkaa bataatista ”renkaita” ja voitele ne pienellä määrällä oliivi- tai rypsiöljyä. Päälle suolaa, pippuria ja tuoreita yrttejä silputtuna (esim. basilikaa, salviaa, timjamia). Voit myös tehdä bataattitikkuja kaveriksi!

Kypsennä bataattirenkaat (ja -tikut) ja burgerpihvi uunissa 200C:ssa kunnes ovat kypsiä. Kasaa burgeri ja nauti!

Uskalla nauttia ruoastasi. Ehkä vaa’astasikin tulee sinulle vihollisen sijasta ystävä?