Vaakakammo

Vaakakammo

You know what I mean, right?
Tänään käyn puntarissa, koska pakko. Tai ei sittenkään, kun eilen oli se kakkubuffet / viinilasillinen (pullo) / tai jospa ensin laihdutan vähän (viikon / kuukauden) / ensi maanantaina sitten. En. Käyn.
Kuka tunnustaa välttelevänsä tuota helvetin esiastetta? Sitä mustan aukon suuta, jonne pelkää putoavansa heti puntarille astumisen jälkeen?

Mä herään joskus siihen, että olen pyörinyt painajaisissa koko aamuyön peläten lihoneeni. Se johtaa siihen, että ensimmäiset heränneiden aivojeni ajatukset siirtyvät punnitsemiseen ja painoon. Ihana tapa aloittaa päivä. ”Käyn, että tiedän sitten heti paljonko olen lihonut! Eeeeen sittenkään, tuli vähän varoittamatta, syön kevyemmin pari päivää ja käyn vasta sitten.”
Ja sitten niskasta kiinni ja itseinhon vallassa puntaroimaan. Wtf?!? Vaaka näyttää -400g edelliseen mittaukseen verrattuna?

Ensinnäkään puntari ei edelleenkään kerro koko totuutta. Paino vaihtelee paljonkin riippuen niin monesta tekijästä. Kuukautiskierto. Punttitreeni. Hiilihydraatit. Yksi gramma glykogeeniä (=hiilihydraatin varastomuoto) sitoo itseensä 3-4g nestettä! Got it? Puntari ei ole se luotettavin mittari kehon koostumuksen seuraamisessa.

Jos kuitenkin olet muutosten alussa ja tavoitteenasi on pudottaa painoa, ota selville lähtöpainosi. Olet ehkä vältellyt puntaria pitkänkin aikaa, kuten minäkin joskus?

Olin seurustellut parikymppisenä jo muutaman vuoden ja tiesin kyllä lihoneeni, mutta en halunnut tietää kuinka paljon. Tästä syystä välttelin puntaria, kunnes erään kerran oli lääkärintarkistuksen vuoksi pakko nousta vaa’alle. Mä muistan vieläkin sen tunteen, kun vaaka näytti 83kg. Edellisen kerran puntari oli ollut 60kg:n paikkeilla. Se oli ensimmäinen neuvolakäynti, joten suuriin muutoksiin ei ollut mahdollisuuksia juuri sillä hetkellä. 9kk päästä lähdin synnyttämään 87kg:n painoisena. Positiivista oli siis hyvin maltillinen painonnousu raskauden aikana. Laitokselta kotiuduttuani painoin enää 74kg. Vuoden päästä painoin 65kg. Siinä se paino on pysytellytkin yhtä ajanjaksoa lukuun ottamatta, silloin mentiin paljon alaspäin. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Mutta sinä, uskaltaudu puntarille ja sen jälkeen ota esiin mittanauha. Ota mitat vyötäröstäsi (itse otan mitat vyötärön kapeimmasta kohdasta sekä navan kohdalta), lantiolta ja vaikka reiden ympärysmitta myös, ja kirjaa ne ylös päivämäärineen. Usko pois, et muista kaikkia näitä lukuja ilman muistiinpanoja! Ota myös itsestäsi ”ennen” kuvat, niitä on kiva katsella myöhemmin, muutoksen jälkipuolella. Mitoista ja kuvista näet matkasi varrella todisteet edistymisestäsi.

Se millä mä sain painon tippumaan, oli syöminen. Kuten kirjoitin jo blogitekstissäni ”Synninpäästö syömisestä”, säännöllinen ateriarytmi on kaiken a ja o. Aloin syömään hallitakseni aamupahoinvointia! Ja päiväpahoinvointia. Ja iltapahoinvointia! Ja sitten aloinkin voimaan hyvin, kun söin! Söin kevyesti, keho ohjasi valintojani huolellisesti! Ei maistunut rasvaiset tai kovin suolaiset ruoat, vaan salaatit, jogurtit, juurekset jne. Ja Mynthonit. Niitä olisin voinut syödä loputtomiin! 😊

Vaikka vaaka ei kerro meille koko totuutta, pidä se mukana matkallasi. Pistäydy siinä vaikka kerran kahdessa viikossa. Vaakaa enemmän seuraa yleistä olotilaa, vaatteiden istuvuutta, peilikuvaa, mittoja.

 

Vasikkaburger

Bataatti

125g burgerpihvi vasikan lihasta (kaupan pakastealtaasta)

Salaattia, tomaattia

Leikkaa bataatista ”renkaita” ja voitele ne pienellä määrällä oliivi- tai rypsiöljyä. Päälle suolaa, pippuria ja tuoreita yrttejä silputtuna (esim. basilikaa, salviaa, timjamia). Voit myös tehdä bataattitikkuja kaveriksi!

Kypsennä bataattirenkaat (ja -tikut) ja burgerpihvi uunissa 200C:ssa kunnes ovat kypsiä. Kasaa burgeri ja nauti!

Uskalla nauttia ruoastasi. Ehkä vaa’astasikin tulee sinulle vihollisen sijasta ystävä?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *