Luovuutta vai luovimista?

Käykö sulle koskaan niin, että huomaat mietiskeleväsi jotakin äärimmäisen mielenkiintoista, joka ei liity millään tavalla yhtään mihinkään? Asiaa, millä ei ole mitään merkitystä, kuten paljonkohan muurahaisilla tulee askeleita sesonkiaikana?

Mutta kun elämässä on menossa yhtä aikaa paljon, se rutistaa kaiken luovuuden ulos – ainakin ulos mun aivoituksista. Ruuhkavuodet. Nuo ah, niin elämänvaiheena tutuksi tulleet kiireiset ajat.
Miten olla luova kiireen keskellä? Mitä luovuus edes on?

Luin joskus Meeri Koutaniemen IHANAN armahtavaisen kirjoituksen luovuudesta. Armahtavaisen siksi, että en ole koskaan kokenut olevani erityisen luova. Mutta silti mulla on aina ollut suuri tarve olla luova. Paradoksaalista? Ei, koska kuten Meeri kirjoittaa, luovuus on mielentila. Luovuus on ideana JOS ja tekona KUN. Suora lainaus. Ja siihen mä pystyn. Pystyn kuvittelemaan jonkin asian ja sitten toteuttamaan sen. Pystyn ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla. Pukemaan sanoiksi tunteita, ajatuksia, jopa tuoksuja. No, siihen en ehkä kykene, mutta osaan joka tapauksessa olla luova. Mun maailmassa en saa ideoita, vaan visioita. Ja sitten toteutan ne.

Tässä visio jää vähän epäselväksi. Mutta lomamatkalla Italiassa, Terracinassa vuonna 2016.

Kirjoitan.

Laitan reseptejä uusiksi.

Sisustan.

Annan kirppislöydölle uuden elämän.

Laulan.

Loihdin tyhjän jääkaapin sisällöstä loistoillallisen.

Pidän teinin tyytyväisenä.

Mihin se luovuus sitten menee, kun kaikki muu tulee sen tielle? Mun kokemuksen mukaan piiloon. Ja piiloutuessaan saa meidät suorittamaan elämää. Heräämään töihin, missä käy vain ostaakseen bensaa, jotta voi mennä töihin. Ja ostaakseen valmistettavaksi ruokaa, jota pitää syödä jaksaakseen käydä töissä. Kuskaamaan treeneihin ilman, että käyttää matkalla aikaa jutellakseen perheenjäsenen kanssa, syömään kännykät kädessä, ilman ruokapöytäkeskusteluita, käymään kaupassa, lämmittämään saunan, rakastelemaan kellontarkasti juuri siinä kymppiuutisten jälkeen joskus ja jouluna. Boring!

Myönnetään, että joskus omakin arki urautuu tuohon samaan kuormavaunuun, joka puskee ajan ja tajun läpi luomatta tunnetta elämän elämisestä. Mutta mä en halua havahtua vanhana siihen, että jotain jäi tekemättä. Itseään on hyvä muistutella, että on ihan ok (jopa suotavaa) nauttia elämästään.  
Kuinka moni on kuolinvuoteellaan harmitellut, että vielä olisi ehtinyt yhden raportin tuossa väsätä ja exceliäkin täydentää?

Luova ja kuriton.

Annetaan siis itsemme olla hivenen kurittomia. Vallattomia elämästä nauttijoita. Luovia.

Herättikö lukemasi teksti ajatuksia tai omia visioita? Jätä kommenttisi alle.

Niin mielesi lepää kuin petaat, vai miten se nyt oli?

Lomakausi kun käynnistyy, niin annan ainakin itselleni luvan olla jo vähän väsynyt, tai toisin sanoen loman tarpeessa.
Tuntuu, että takana on pitkä vuosi ja huomaa kuinka mieli kaipaa kesälaitumille kirmaamista! Sitä vähän kadehtii oman koululaisensa 2,5kk mittaista kesälomaa ja kaipaa samaa tylsistymistä.

Ollapa taas 15? Ööö, NOT!

Mutta lomalle tekee mieli. Vielä olisi 4 viikkoa tiukkaa rutistusta ennen kesälomaa. Lomaa olisi ruhtinaalliset 3 viikkoa, lähes ilman aikatauluja tai suunnitelmia. Valmennukset hoituvat kyllä, älkää olko huolissanne. 😊
Miten sä vietät lomasi?

Villiintynyttä pihaa pitäisi ainakin hoitaa.

Mä olen listannut pitkin kevättä itselleni ylös asioita, mitä haluaisin lomalla tehdä ihan vain sen takia, että ne tuottavat itselleni iloa. Haluan ehdottomasti käydä Ähtärin eläintarhassa katsomassa pandoja. Haluan EHDOTTOMASTI löytää uuden lempiviinin tälle kesälle! Haluan nukkua myöhään, jos nukututtaa. Haluan ajella tyttäreni kanssa Nuutajärvelle ihastelemaan suomalaista lasitaidetta. Aion syödä ja perata ja pakastaa iiiiiiiiiiiison kasan mansikoita tulevaa talvea varten. Ladata akkuja seuraavaa työjaksoa varten. Tyhjentää mieleen kertynyttä sakkaa ja unohtaa työvelvollisuudet hetkeksi.

Kirppislöytöjä vuosien varrelta!

Mulle on todella tärkeää huolehtia mielestäni myös lomakausien ulkopuolella.  Se kertyvä 30 päivää vuosilomaa ei pelkästään riitä, ellei osaa tyhjentää mieltänsä myös muulloin.
Ja tyhjentämisellä mä tarkoitan juuri sitä miltä se kuulostaakin.

Mun mieli on vähän sellainen jätesanko, joka suurimman osan ajasta pitää jonkinlaista meteliä. Se vatvoo. Vatuloi. Synkistelee. Velloo. Laittaa mut virnistelemään. Herättää mut aamulla välillä kuiskutellen ja välillä vaativammalla äänensävyllä hoitamaan milloin mitäkin sen päivän puhdetta. Joskus mun mieli jättää mut täysin noteeraamatta ja vain kaataa niskaan äänekkäitä ohjeita, sitten taas joskus käymme ihan rakentaviakin keskusteluita siitä, miten käsillä olevassa asiassa nyt kannattaisi edetä. Välillä mun mieli yllyttää mun sydämen hakkaamaan aikamoisia kierroksia jo ennen kuin saan aamulla silmät auki, eikä aina usko mua, vaikka mä käsken sitä rauhoittumaan. Call me crazy if you want, but that’s me.

Mun hallitsemattoman mielen paras ystävä on stressi. Ai että kun ne kaksi välillä pääsevät oikein retostelemaan mun kehossa! Joskus menneisyydessä jälki on ollut hyvinkin rumaa, niistä ajoista olen aiemmissa teksteissäni kirjoittanutkin. Ja koska minä ja mun mieli ei aina tulla toimeen, mä olen opetellut sanomaan sille viimeisen sanan, jotta se jättää mut riittävän usein rauhaan. Pitää siis tunnistaa hetki, kun alkaa mennä liian lujaa.

Keinot ovat kovin yksinkertaisia.

Liikunta. Ravinto. Mindfullness. Jaaaa rehellisyyden nimissä lasillinen tai pari hyvää viiniä aina silloin tällöin.

Dream. Plan. Do. Repeat!

Mulle mindfullness on hyvän kirjan lukemista. Auringonlaskun tuijottelua puolisoni kainalossa. Tyyni järvenpinta. Musiikki. Kirjoittaminen. Tänään ostin itselleni 30 ruusua koska kukat ovat kauniita ja herättävät huoneen eloon! Ja koska olivat tarjouksessa 1,39€/nippu.
Lisäksi mä täyttelen tavoitteita, to do-listaa, mietteitä ja aikomuksia mun Dream. Plan. Do-kirjaan! Sieltä on helppo selailla mennyttä ja suunnitella tulevaa. Kunhan muistaa laittaa ylös myös asioita, mitä voisi tehdä ihan vain siitä syystä, että ne tuottavat minulle iloa!

Joogaan olen vasta tutustunut ja rakastunut siihen täysillä! Kävely on liikuntalajina riittävän lempeä ajatusten ja mielen jäsentelyyn. Pyöräillessä kuvittelen lentäväni! Kunhan en oikeasti..

Ja ravinto. Ah, sen puolesta jaksaisin puhua läpi yön!
Kutkuttavaa olla taas satokauden kynnyksellä, kesällä kun on niin paljon mahdollisuuksia ravita kehoaan ja mieltään monipuolisesti. Kokeilla uusia makuja, onnistuen ja epäonnistuen (been there, done that)! Grillata. Mehustaa. Leipoa.

Nyt on kesä. NAUTI! Elä kuin viimeistä kesäpäivää (ei ole maksettu mainos).
Anna mielesi levätä ja olla onnellinen tässä ja nyt.