Parisuhdetta paritalossa

Loman alussa aloitin pitämään lomapäiväkirjaa, tarkoitukseni oli kirjata muistiin lomapäivien puuhaa – kirjoitella niistä ehkä tänne blogin puolelle, mutta ennen kaikkea halusin päästä palaamaan ihaniin lomapäiviin aina niin halutessani.

Ensimmäisten lomapäivien tekemisten ylös kirjaaminen oli hengästyttävää
puuhaa – olimme buukanneet ihan muutaman pikku puhteen heti lomamme alkuun.

Suomen kesää kauneimmillaan! Kuva napattu keskellä yötä matkalla Lampinsaareen.

Kerrotaan hieman taustoja.

Kuutisen vuotta sitten tuli aika sijoittaa sen hetkiset vuokraan menevät rahat ”itsellemme”. Eli pankille.
Jotenkin asumismuodoksi valikoitui jo aika alkuvaiheessa omakotitalo, johtuen ehkä lapsuuden mielikuvista. Sellaista vain ei oikein meinannut löytyä, ei ainakaan budjettiimme mahtuvaa.

Kunnes eräänä talvisen kuulaana päivänä, juuri ennen joulunaikaa, bongasimme ilmoituksen myytävästä paritalon puolikkaasta. Siellä näytössä me kuuntelimme sydän syrjällään yhtä pariskuntaa, joka teki jo tarjousta välittäjälle, mutta ehtonaan halu muuttaa ennen joulua.

Tuo ehto ratkaisi kaupan meille.

Rakastan kotimme valoisuutta!

Kauppaa hierottiin muutamaankin otteeseen, meni asiakirjatkin uusiksi kun välittäjä tai myyjä oli unohtanut huudattaa kauppaan mukaan yhden kulman talon isosta tontista. Siinä me, noviisit näissä asioissa, vain laitoimme nimiämme papereihin ja otimme vihdoin vastuullemme 120 + 80m2 talonpuolikasta ja toistatuhatta neliötä kiinteistöä. Ja velkaa aika ison summan. Vielä emme naapurin setää olleet edes tavanneet.

Virhe.

Hallintalaitteet sijaitsevat meidän puolella asuntoa – öljysäiliö ja -poltin, vesi sekä sähkö, nuo kaikki jaetaan noista yksistä laitteistoista molempiin talon puolikkaisiin, mikä tarkoittaa yhtä öljylaskua, yhtä sähkölaskua sekä yhtä vesilaskua per kaksi taloutta. Koska aiemminkin käytäntö oli ollut niin, että sopimukset olivat asunto 1., eli nyt meidän omistamamme puolikkaan nimissä, niin myös jatkettiin. Olihan meillä hei hallinnanjakosopimus!

Ensimmäinen vuosi meni naapurin kanssa maksujen osalta ihan ok. Toisena vuotena alkoi jo vähän nikotella. Kolmas vuosi alkoi jo kerryttämään velkaa, viiden vuoden jäljiltä naapurilta meille velkaa oli kertynyt jo Malediivien matkan verran. Yksityishenkilönä meillä ei siis ole lain suomaa oikeutta periä varattomaksi todetulta henkilöltä mitään kanavia pitkin rahoja pois. Aikamoista, sanon minä.

Eipä tuo kai pankillekaan enää hetkeen mitään maksellut, kun pankki laittoi toisen puolikkaan ulosoton kautta huutokaupattavaksi. Tyhjilläänkin tuo naapurin puoli ehti olla puolisentoista vuotta. Monen kuukauden vääntämisen jälkeen saimme tarjouksemme tuosta toisestakin puolikkaasta läpi ja omistamme nyt koko paskan. Jeejee!

Mutta helpottihan se henkisesti aika helvetisti!

Taloudellisesti tiukkaa vielä tekee tulevien remonttienkin vuoksi, vielä hetken aikaa, mutta ajatuksena olisi remontoida tuosta toisesta puolesta kiva koti jollekin ihanalle vuokralaiselle ja päättää mennyt raskaampi jakso valoisammalla tulevaisuudella!

Mutta niissä merkeissä alkoi loma – tyhjennysraivauksella. Jatketaanko seuraavassa numerossa?  

Kun hävityslupa saatiin, päästiin tyhjentämään ja siivoamaan.
Sisältä on viety ainakin viisi kärryllistä tavaraa jo kaatopaikalle, vielä on yksi huone tyhjentämättä.

Mitenkäs sun loma meni?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *