Mitä sinä odotat, oikeasti?

Mitä sinä odotat, oikeasti?

Edellisessä tekstissä lupasin pureutua ravitsemuskiinnostukseni taustoihin, mutta ajankohtaan sopinee paremmin alla oleva pohdinta.

Näin yksi päivä Kodin Kuvalehden mainoksen, joka kolahti ihan kunnolla. Se jotenkin onnistui kiteyttämään nykyihmisen ajattelumallin vahingollisuuden.

Odottaminen.

Mainoksessa odotettiin viikonloppua, odotettiin sopivan kumppanin löytymistä ja niin edelleen, odotettiin elämää tapahtuvaksi. 

Se sai mut pohtimaan omaa tapaani elää. Elänkö sitten kun, mutta kun vai tässä ja nyt.
Okei, mä suunnittelen paljon tulevaa ja sitä kautta ajatukseni ovat sitten kun-ajatuksia. Ja koska elän siellä tulevassa, toimin useinkin mutta kun-pohjalta. Aika huono?

Lähdettiin elämään tässä ja nyt ja se kannatti – tällä kuvalla meidät upgreidattiin Hartwall Arenalla VIP-aitioon. Onnistunut datenight!

Väännetään vähän rautalangasta. Ei sua varten, vaan ehkä enemmän mua varten.
Mä täytän viikon päästä 40. Ja olen AINAKIN viimeiset 3 vuotta ajatellut, että ”sitten kun täytän 40 vuotta, haluan olla elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa.” Noh, vuoden päivät treenasin aika hullun lailla ja olinkin kovassa fyysisessä kunnossa. Rasvaprosentti 17. Lihasmassaa 32kg. Ei huono.

Mutta se oli liikaa kaiken muun kanssa, ja treenaaminen oli pakko laittaa hetkeksi kokonaan tauolle. Ajatus siitä, että haluan olla hyvässä kunnossa, ei kuitenkaan ole minnekään hävinnyt, mutta ruuhkavuosien ottaessa minua enemmän haltuun, olen sortunut paljon mutta kun– ajatteluun. Mutta kun mun pitää tänään opiskella. Mutta kun mun pitää tänään toimia treenikuskina. Käydä kampaajalla, kaupassa, laittaa ruokaa, käydä töissä, valmentaa.. Ja sieltä on helppo paeta taas sitten kun – kiertoon.

Kognitiivinen käyttäytymiskolmio. Piirsin ihan itse.

ELÄMÄ EI ODOTA! Alussa mainittu mainos havahdutti läsnäolon, sekä tässä ja nyt-ajatusmaailman tärkeyteen. Minä ja me, ja kaikki se mitä kutsumme elämäksi kun tapahtuu – ei sitten kun, vaan tässä ja nyt.

Yllä kuvattu kaavio on kognitiivinen käyttäytymiskolmio. Se kertoo siitä, kuinka kaikki lähtee ajatuksesta. Me voimme ajatella vain yhtä ajatusta kerrallaan ja se, millaisen tunteen se ajatus herättää, riippuu siitä onko ajatuksemme positiivinen vai negatiivinen.

Ajatuksemme luoma tunne saa aikaan toiminnan, joka pohjautuu tunteeseen, joka on saanut alkunsa ajatuksesta. Ajattelemme 12 000 – 60 000 ajatusta päivittäin ja jopa 95% noista ajatuksistamme on kierrätettyjä! Ajattelemme siis sitä samaa saatanan kauppalistaa, tai “mitä tänään syötäisiin” joka päivä. Suurimman osan aikaa.

Noista kierrätetyistä ajatuksia jopa 80% on negatiivisia. Miksi tämän pandemian piti tapahtua juuri nyt? Ei päästä Milanoon, Tallinaan tai MIHINKÄÄN!  Sairastuuko joku läheiseni? Vellotaan syvällä kysymyksessä miksi. Vallitseva tunne saa meidät toimimaan ja toimimme tuon tunteen pohjalta. Minkähänlaista toimintaa nuo edellä mainitut ajatukset saavat aikaan? Vai saavatko ne meidät lamaantumaan, odottamaan, jos huomenna kaikki olisi toisin. Sitten kun.

Tulppaanit on mun lempikukkia. Liittyen ei oikeastaan mihinkään.

Mitäpä jos ajattelisimme, että vitsi miten paljon aikaa nyt vapautui! Mulla on vihdoinkin aikaa käydä varastohuone läpi! Treenikuskaamisen sijasta voidaan ottaa se Kimble-matsi perheen kesken! Mietitään siis miten, eikä miksi. Millaisia tunteita ja sitä kautta toimintoja tämä lähestymistapa voisi herättää?

Ympäröivästä ahdistavasta tilanteesta huolimatta, pidetään yllä positiivista elämänasennetta. Tuetaan toisiamme ja ollaan läsnä tässä ja nyt.

Rakkaudella,
Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *