Rakas päiväkirja…

Lieneekö Karvisen peruja kaikki ne meemit, joita maanantaiaamuisin päivittyy sosiaalisen median fiideihini. Viesti on kuitenkin monessa sama.
Voi persikka, taas maanantai. Mä VIHAAN maanantaita!

Vai näkyykö siellä:

Viikonloppu oli MIELETÖN ja sitä olisi hetken vielä voinut jatkaa, mutta mä olen NIIN täynnä virtaa aloittaa uusi viikko. Tästä se taas lähtee!

Aikamoinen ero tavassa aloittaa uusi päivä, uusi viikko, riippuen siitä, kumpi ajatus mielessäsi maanantaiaamuna pyörii. Tuo sama sisäinen ääni käy vuoropuhelua kanssasi, se kuiskii syödessäsi, löhöillessäsi sohvalla, töitä tehdessäsi. Millaista sisäistä puhelua käyt itsesi kanssa?

Oletko puheissasi mustavalkoinen, vai varioitko eri sävyjen mukaan?
Onko sinulla joko / tai – ajattelumaailma, vai näetkö onnistuneesi, vaikka vain vähän tai ainakin riittävästi sinnepäin? Ei niin, että arvioit lopputuleman joko onnistuneen tai epäonnistuneen?

Sisäisen puheen tärkeys

Mieli ei tee eroa ajatuksesi kanssa sen suhteen, onko se totta vai ei. Siksi esimerkiksi mielikuvaharjoittelu on niin vahva työkalu!

Mä tajusin tuossa yksi hetki, että mun täytyy tehdä vielä töitä sisäisen puheeni kanssa. Mä pidän huolta terveydestäni liikkumalla mieleisillä tavoilla sekä syömällä kehoani kuunnellen. Valitsen tietoisesti terveyttäni tukevia vaihtoehtoja ja nautin niiden hyvää tekevästä vaikutuksesta.
Tämän kaiken kuorrutin sisäisellä puheella, joka vaati multa usein enemmän, kuin mitä jaksoin tai epäili mun kykyä onnistua. Se arvosteli, haukkui, aliarvioi, nauroi mulle.

Eli minä arvostelin, haukuin, aliarvioin. Ja pahinta kaikessa, nauroin itselleni, vahingoniloisesti.

Miksi helvetissä?

Anna
Mieti, mitä mietit.

Havahtuessani tähän, olen tietoisesti alkanut opettelemaan itselleni puhumista niin kuin puhun muille.

Kannustaen ja kehuen. Arvostaen. Kunnioittaen. Rakkaudella. Voin vaatia, mutta ystävällisesti.

Päiväkirjan pariin

Aloitin oppimatkani aloittamalla päiväkirjan kirjoittamisen. Ja kyllä, siellä muutaman päivän muistiinpanot alkavat klassisesti ”rakas päiväkirjani..”.  Vaikka aloitin kirjoittamaan päiväkirjaa tehdäkseni konkreettisia huomioita tavastani puhua itselleni, sen pito laajeni myös muihin, itselleni tärkeisiin asioihin. Tällä hetkellä päiväkirjani runko jakautuukin seuraavien otsikoiden alle:

Aamu:

Mitä haluan tänään saavuttaa?
Mitä aion tehdä saavuttaakseni nuo tavoitteet?
Mitä minulla on?
Mitä minä vielä haluan?

Ilta:

Mitä minä tänään saavutin?
Mistä olen kiitollinen?
Mitä haluan itselleni vielä sanoa?

Annan eväät
Kortin takana muistutuksena teksti: If there is a will, there is a way. .

Aamun otsikot muokkaantuvat päivien mukaan, välillä pitää olla tavoitteetonta aikaakin ja päivän merkinnät koostuvat yleisistä huomioista, mietelauseista, tunnelatauksista jne. Mutta illan merkinnät ovat aina samat. Koska tavoitteettomankin päivän aikana voi saavuttaa vaikka ja mitä, kuten lepoa, rauhaa, rakkautta, perheen kanssa yhdessäoloa, ahaa-elämyksiä, ideoita, inspiraatioita jne.

Haluan myös joka päivä pysähtyä miettimään asioita, joista tunnen kiitollisuutta.
Alkuperäisen tavoitteeni kannalta tärkeimpänä kohtana illalla ennen nukkumaan menoa kuitenkin on se, mitä haluan itselleni siitä päivästä ja sillä hetkellä sanoa. Se on hetki, jolloin opetan sisäistä puhettani puhumaan itselleni kauniisti. Lohduttavasti. Ja ennen kaikkea rakkaudella.

Anna
Kiireetöntä aikaa itsensä äärellä.

Onnistumisia!

Eron olotilassa huomaa selkeästi, on tehnyt todella hyvää panostaa sisäisen puheen terveyttä edistävään vaikutukseen. Aikaa se ei vie kuin kymmenisen minuuttia aamulla, sekä saman verran illalla.
On ollut hyvä myös käydä välillä läpi aiempien päivien mietteitä.
Välillä on niitä paskoja päiviä ja niiden mukanaan tuomia negatiivisia tunteita. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin ne hyvät ja positiivissävytteiset päivät. Miksi?

Koska niistä olen pystynyt oppimaan itsestäni jopa enemmän, kuin hyvistä päivistä!
Esimerkiksi riidan aiheuttaman kurjan fiiliksen jälkimainingeissa, kun purin kiukkuani päiväkirjaan, halusin kirjoittaa ylös myös mitä MÄ voin tehdä saavuttaakseni taas tasapainon ja sovun.
Me olemme itse itsemme asiantuntijoita, joten miksi emme käyttäisi sitä hyväksi?

Päätin toimia huomioideni mukaan ja riita hälveni nopeammin kuin aikaisemmin, sekä jätti hyvän fiiliksen molemmille osapuolille. Onnistuminen ruokkii tämän tekemisen noudattamista kyllä parhaiten.

Myös se kohta, jossa mietin mitä aion tehdä saavuttaakseni tavoitteeni, on osoittautunut sekä tärkeäksi, että tehokkaaksi.
Jos tavoite on vaikkapa syödä terveellisesti, sen teeman pilkkominen toteutettavissa oleviin osasiin on varmempi tapa onnistua tavoitteessaan. Kuin esimerkiksi se, että tavoittelee tuollaista yleismaallista termiä ja päätyy vain sättimään itseään pizzailtapalasta (niin, se sisäinen puhe).
Eli, tavoitetta voisi lähestyä vaihtoehdoilla a, b ja c niin, että a on se mihin täydellisenä päivänä aikoo pyrkiä, mutta c on se mikä sen päivän osalta riittää, mikäli a ja b ovat mahdottomia toteuttaa.

Vaikkapa näin:

A = Syön 5 x päivässä ja joka ateria on ravitseva sisältäen paljon vihreää, monipuolisesti marjoja ja hyviä rasvoja
B = Panostan aamupalaan sekä lounaaseen ja koostan ne suunnitelman A mukaisesti
C = Käyn tänään kaupassa voidakseni huomenna toteuttaa kohdan A tai B

Ymmärrätkö pointin? Älä vaadi itseltäsi mahdottomia. Aloita pienestä, mutta näe kirkkaasti isompi kuva. Vakuuta itsesi pienten askeleiden merkityksestä pitkällä aikavälillä. Mieti tavoitteet ja iloitse aina kun onnistut, edes vähän! Puhu itsellesi kannustavasti. Näe arvo tekemisissäsi ja kiitä itseäsi, joka päivä.

Mun tavoitteista ja haaveista

Mun tavoitteena on pitkään ollut luoda verkkovalmennus, josta jokaisella on mahdollisuus poimia itselleen sopivat rakennustyökalut. Noiden työkalujen avulla osallistuja saa tuotua omaan elämäänsä, omilla ehdoilla ja aikatauluilla terveellisyyttä, hyvinvointia ja parempia valintoja vaikkapa ravitsemuksen saralla. Mutta ne työkalut ovat hyödynnettävissä kaikilla elämän osa-alueilla!
Haluan valmennuksen olevan myös mahdollinen kaikille, joten talkootöitä ja yhteistyöverkostojen luomista löytyy taustalta valtavasti.
Ilman sisäiseen puheeseeni puuttumista en olisi näin pitkällä valmennusmateriaalin kanssa, saati pääsisi unelmaani edes toteuttamaan! Matkaa on vielä jäljellä, mutta näen kirkkaana mielessäni päivän, kun tavoitteeni on saavutettu.

Kiitos itselleni, kun jaksan uskoa omiin unelmiini ja annan sisäisen puheeni tukea matkaani kohti tavoitteitani!

Rakkaudella,
Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *