Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta

Sellainen oli mun päiväkirjamerkintä toukokuulta 2020. Olin ollut pari kuukautta osapäivälomautettuna ja ehtinyt jo luomaan uusia rutiineja kiireettömämpiin päiviini.

Kuten niin monen muunkin, korona pysäytti myös meidän perheen arjen. 

Tuli etäkoulua ja etätöitä, tuli lomautus ja harrastustoimien lakkauttaminen. 

Mä olin suunnitellut hiljaa mielessäni sapattivuotta vuodelle 2021 ja tuo mietiskely sisälsi myös taloudellisen turvan hahmottelua. En oikein ole koskaan osannut säästää, joten mitään puskurirahastoa ei todellakaan ollut. Mutta tiesin, että autolainan maksaminen loppuisi alkuvuodesta 2021 ja että luottokorttivelat (kroonisesti 4000-5000€ meillä yhteensä) kun maksaa pois, riittäisi elämiseen paljon aiempaa pienempi raha. 

Lomautusilmoituksen tullessa otin tuon suunnitelman käyttöön. 

Asuntolainallisen oli helppo laittaa velka koroille ja kulut minimiin. Lomautusta kesti kaikkinensa onneksi vain kolme kuukautta.

Jotenkin sitä saatiin luottokorttivelatkin kuitattua, autolainan viimeinen maksuerä hoidettua ja rahaa jäi vielä säästöönkin. Kummallinen vuosi, opetti paljon myös taloudenhoidosta.  

Sapattivuosi 2021 vaihtui siis lennosta hidastamiseen jo vuonna 2020 ja jalostui ihan toisenlaiseksi, kuin olisin osannut ikinä kuvitellakaan.

Ymmärsin noiden aikatauluttomien, omaehtoisten kuukausien aikana, kuinka haluan jatkossakin päättää omat aikatauluni itse ja määrätä itse omista tekemisistäni.

Tunnistin, kuinka suurta intohimoa koen ravintoa ja ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan. Ymmärsin, kuinka valtava tarve mulla on auttaa ihmisiä voimaan paremmin ja kuinka haluan opettaa kestävän hyvinvoinnin kaavaa kanssakulkijoille. 

Toukokuussa 2020 olen kirjoittanut päiväkirjaani merkinnän: mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.

Niinpä mä muutin. 

Syksyn saapuessa mulla oli jo idea. Unelma täysipäiväisestä yrittäjyydestä. Loin liiketoimintasuunnitelmaa ja tein laskelmia, mietin mitä ja kenelle ja koska ja miksi ja mihin hintaan.

Kohtasin paitsi ymmärrettäviä, myös kummallisia pelkoja ja esteitä. 

Epävarmuus pelotti. Aika ja olosuhteet tuntuivat olevan lähinnä vastaan, kuin puolella.

Tuttavien huolehtivaiset ”kannattaako oikeasti vakituisesta työsuhteesta tässä tilanteessa hypätä yrittäjäksi” mietityttivät. Paljon oli pelissä. Voi kun kyse olisikin vain omasta tulevaisuudestani! Mutta ei, huomioon piti ottaa myös perheeni tulevaisuus. 

Mutta elämä kannattelee. Ja asioilla on taipumus järjestyä, varsinkin jos siihen uskoo aidosti itse.

Mä uskoin. Ja mä etenin. Pienin, mutta varmoin askelin. Viisi minuuttia kerrallaan.

Jotenkin mun elämään löytyi matkan varrella myös uskomattomia mentoreita ja eteenpäin kannustavia ystäviä!

Antti, Timo, Sanna E. ja Sanna T, Emma, Anna N., Tiia, Kristiina, Emmi, Ville ja moni muu. Kiitos teille kaikille! 

Tämän matkan varrelta löysin oman heimoni. Kannustavan ja kannattelevan yhteisön!

Jos voin näin tuoreena yrittäjänä antaa yhden neuvon, on se seuraava: VERKOSTOIDU! 

Ilman mun verkostoa mä en olisi tässä.

Jokainen verkostoni ihminen on kaivanut musta esille asioita, joiden ansiosta mä olen tänään juuri tässä. Ja mä toivon, että mä voin antaa sitä samaa hyvää myös eteenpäin! Kaikki askelmerkit ovat vieneet mua enemmän eteen- kuin taaksepäin.

Mä sain paikan syksyllä 2021 alkavaan Valmentamon Life Coach-koulutukseen. 

Mä saan jaettua työviikkoni myyntiosaamiseni ja valmentamisen välille.

Mä saan aikatauluttaa päiväni itse.

Mä saan tehdä työtä, jossa olen hyvä.

Mä saan tehdä työtä, jolla on suurempi merkitys.

Mä saan olla minä.

Mitä mä sitten teen yrittäjänä? Kerron siitä seuraavassa tekstissä! 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *