Rakas päiväkirja…

Lieneekö Karvisen peruja kaikki ne meemit, joita maanantaiaamuisin päivittyy sosiaalisen median fiideihini. Viesti on kuitenkin monessa sama.
Voi persikka, taas maanantai. Mä VIHAAN maanantaita!

Vai näkyykö siellä:

Viikonloppu oli MIELETÖN ja sitä olisi hetken vielä voinut jatkaa, mutta mä olen NIIN täynnä virtaa aloittaa uusi viikko. Tästä se taas lähtee!

Aikamoinen ero tavassa aloittaa uusi päivä, uusi viikko, riippuen siitä, kumpi ajatus mielessäsi maanantaiaamuna pyörii. Tuo sama sisäinen ääni käy vuoropuhelua kanssasi, se kuiskii syödessäsi, löhöillessäsi sohvalla, töitä tehdessäsi. Millaista sisäistä puhelua käyt itsesi kanssa?

Oletko puheissasi mustavalkoinen, vai varioitko eri sävyjen mukaan?
Onko sinulla joko / tai – ajattelumaailma, vai näetkö onnistuneesi, vaikka vain vähän tai ainakin riittävästi sinnepäin? Ei niin, että arvioit lopputuleman joko onnistuneen tai epäonnistuneen?

Sisäisen puheen tärkeys

Mieli ei tee eroa ajatuksesi kanssa sen suhteen, onko se totta vai ei. Siksi esimerkiksi mielikuvaharjoittelu on niin vahva työkalu!

Mä tajusin tuossa yksi hetki, että mun täytyy tehdä vielä töitä sisäisen puheeni kanssa. Mä pidän huolta terveydestäni liikkumalla mieleisillä tavoilla sekä syömällä kehoani kuunnellen. Valitsen tietoisesti terveyttäni tukevia vaihtoehtoja ja nautin niiden hyvää tekevästä vaikutuksesta.
Tämän kaiken kuorrutin sisäisellä puheella, joka vaati multa usein enemmän, kuin mitä jaksoin tai epäili mun kykyä onnistua. Se arvosteli, haukkui, aliarvioi, nauroi mulle.

Eli minä arvostelin, haukuin, aliarvioin. Ja pahinta kaikessa, nauroin itselleni, vahingoniloisesti.

Miksi helvetissä?

Anna
Mieti, mitä mietit.

Havahtuessani tähän, olen tietoisesti alkanut opettelemaan itselleni puhumista niin kuin puhun muille.

Kannustaen ja kehuen. Arvostaen. Kunnioittaen. Rakkaudella. Voin vaatia, mutta ystävällisesti.

Päiväkirjan pariin

Aloitin oppimatkani aloittamalla päiväkirjan kirjoittamisen. Ja kyllä, siellä muutaman päivän muistiinpanot alkavat klassisesti ”rakas päiväkirjani..”.  Vaikka aloitin kirjoittamaan päiväkirjaa tehdäkseni konkreettisia huomioita tavastani puhua itselleni, sen pito laajeni myös muihin, itselleni tärkeisiin asioihin. Tällä hetkellä päiväkirjani runko jakautuukin seuraavien otsikoiden alle:

Aamu:

Mitä haluan tänään saavuttaa?
Mitä aion tehdä saavuttaakseni nuo tavoitteet?
Mitä minulla on?
Mitä minä vielä haluan?

Ilta:

Mitä minä tänään saavutin?
Mistä olen kiitollinen?
Mitä haluan itselleni vielä sanoa?

Annan eväät
Kortin takana muistutuksena teksti: If there is a will, there is a way. .

Aamun otsikot muokkaantuvat päivien mukaan, välillä pitää olla tavoitteetonta aikaakin ja päivän merkinnät koostuvat yleisistä huomioista, mietelauseista, tunnelatauksista jne. Mutta illan merkinnät ovat aina samat. Koska tavoitteettomankin päivän aikana voi saavuttaa vaikka ja mitä, kuten lepoa, rauhaa, rakkautta, perheen kanssa yhdessäoloa, ahaa-elämyksiä, ideoita, inspiraatioita jne.

Haluan myös joka päivä pysähtyä miettimään asioita, joista tunnen kiitollisuutta.
Alkuperäisen tavoitteeni kannalta tärkeimpänä kohtana illalla ennen nukkumaan menoa kuitenkin on se, mitä haluan itselleni siitä päivästä ja sillä hetkellä sanoa. Se on hetki, jolloin opetan sisäistä puhettani puhumaan itselleni kauniisti. Lohduttavasti. Ja ennen kaikkea rakkaudella.

Anna
Kiireetöntä aikaa itsensä äärellä.

Onnistumisia!

Eron olotilassa huomaa selkeästi, on tehnyt todella hyvää panostaa sisäisen puheen terveyttä edistävään vaikutukseen. Aikaa se ei vie kuin kymmenisen minuuttia aamulla, sekä saman verran illalla.
On ollut hyvä myös käydä välillä läpi aiempien päivien mietteitä.
Välillä on niitä paskoja päiviä ja niiden mukanaan tuomia negatiivisia tunteita. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin ne hyvät ja positiivissävytteiset päivät. Miksi?

Koska niistä olen pystynyt oppimaan itsestäni jopa enemmän, kuin hyvistä päivistä!
Esimerkiksi riidan aiheuttaman kurjan fiiliksen jälkimainingeissa, kun purin kiukkuani päiväkirjaan, halusin kirjoittaa ylös myös mitä MÄ voin tehdä saavuttaakseni taas tasapainon ja sovun.
Me olemme itse itsemme asiantuntijoita, joten miksi emme käyttäisi sitä hyväksi?

Päätin toimia huomioideni mukaan ja riita hälveni nopeammin kuin aikaisemmin, sekä jätti hyvän fiiliksen molemmille osapuolille. Onnistuminen ruokkii tämän tekemisen noudattamista kyllä parhaiten.

Myös se kohta, jossa mietin mitä aion tehdä saavuttaakseni tavoitteeni, on osoittautunut sekä tärkeäksi, että tehokkaaksi.
Jos tavoite on vaikkapa syödä terveellisesti, sen teeman pilkkominen toteutettavissa oleviin osasiin on varmempi tapa onnistua tavoitteessaan. Kuin esimerkiksi se, että tavoittelee tuollaista yleismaallista termiä ja päätyy vain sättimään itseään pizzailtapalasta (niin, se sisäinen puhe).
Eli, tavoitetta voisi lähestyä vaihtoehdoilla a, b ja c niin, että a on se mihin täydellisenä päivänä aikoo pyrkiä, mutta c on se mikä sen päivän osalta riittää, mikäli a ja b ovat mahdottomia toteuttaa.

Vaikkapa näin:

A = Syön 5 x päivässä ja joka ateria on ravitseva sisältäen paljon vihreää, monipuolisesti marjoja ja hyviä rasvoja
B = Panostan aamupalaan sekä lounaaseen ja koostan ne suunnitelman A mukaisesti
C = Käyn tänään kaupassa voidakseni huomenna toteuttaa kohdan A tai B

Ymmärrätkö pointin? Älä vaadi itseltäsi mahdottomia. Aloita pienestä, mutta näe kirkkaasti isompi kuva. Vakuuta itsesi pienten askeleiden merkityksestä pitkällä aikavälillä. Mieti tavoitteet ja iloitse aina kun onnistut, edes vähän! Puhu itsellesi kannustavasti. Näe arvo tekemisissäsi ja kiitä itseäsi, joka päivä.

Mun tavoitteista ja haaveista

Mun tavoitteena on pitkään ollut luoda verkkovalmennus, josta jokaisella on mahdollisuus poimia itselleen sopivat rakennustyökalut. Noiden työkalujen avulla osallistuja saa tuotua omaan elämäänsä, omilla ehdoilla ja aikatauluilla terveellisyyttä, hyvinvointia ja parempia valintoja vaikkapa ravitsemuksen saralla. Mutta ne työkalut ovat hyödynnettävissä kaikilla elämän osa-alueilla!
Haluan valmennuksen olevan myös mahdollinen kaikille, joten talkootöitä ja yhteistyöverkostojen luomista löytyy taustalta valtavasti.
Ilman sisäiseen puheeseeni puuttumista en olisi näin pitkällä valmennusmateriaalin kanssa, saati pääsisi unelmaani edes toteuttamaan! Matkaa on vielä jäljellä, mutta näen kirkkaana mielessäni päivän, kun tavoitteeni on saavutettu.

Kiitos itselleni, kun jaksan uskoa omiin unelmiini ja annan sisäisen puheeni tukea matkaani kohti tavoitteitani!

Rakkaudella,
Anna

Annan Eväät ja Noora Peppiina #197

Sain vuodenvaihteessa yhteydenoton, joka koski lahjakkaan nuoren naisen ravintovalmentamista. Huippu-urheilijan, joka tulee tänä vuonna kisaamaan suomenmestaruudesta! Lähdin innoissani tutustumaan valmennettavaani, sekä muihin taustajoukkoihin. Tapasimme Nooran kanssa ensimmäisen kerran tammikuussa 2020 Raisiossa sisäharjoitteluradalla, samalla pääsin tutustumaan tositoimiin lajin parissa. Bensanhuuruisessa vanhassa vesilaitoksessa moottorit ärjyivät, innokkaat kuskit ihan pikkuisista aina aikuisiin vetivät hengästyttäviä ajosettejä osittain ilmassa, hidastellen kaarteissa ja täysillä suorilla pätkillä.

Kuulosuojaimet korvissa koitin sisäistää mulle lajista selitettyjä asioita, mutta ohihan niistä suurin osa taisi mennä.

Nooran hiljainen jämäkkyys teki heti vaikutuksen. Ja arvostukseni tuota nuorta urheilijaa kohtaan on vain kasvanut tässä matkan varrella. On kiva antaa ohjeita, kun tietää niiden menevän käyttöön.
Noora on äärimmäisen sitoutunut, kiinnostunut kehittymään ja taitava viemään sovitut asiat tekemisen tasolle. Yhteistyö on siis ollut todella mutkatonta.

16 vuotias Noora on äärimmäisen sitoutunut tekemään töitä lajivalintansa eteen. Kuva Ismo Karttunen Photography.

Motocrossin kovatehoisuudesta kertoo ehkä parhaiten ajotreenien statistiikka, ajotreenit kestävät 2-3h ja tuona aikana energiaa kuluu noin 800 kcal, keskisykkeen ollessa 180-190 rpm. Ajotreenien lisäksi lajia tukevia treenitunteja kertyy noin 10h/viikko sisältäen uintia, lihaskuntotreenejä sekä juoksulenkkejä.

Ravitsemuksen pitää olla siis vähintäänkin kunnossa.

Rataa katsellaan välillä ylhäältä päin.

Ravitsemuksen lähtötilanne oli urheilijan ollessa kyseessä toki positiivinen, Nooran ruokailutottumukset olivat jo ennestään monipuoliset sekä ateriarytmi oli kunnossa. Huomioon piti ottaa Nooran ikä ja makumieltymykset, sekä varmistaa, että suhde ruokaan säilyy yhtä terveenä, kuin se oli lähtötilanteessa.

Lautasmallissa korostui aiemmin hivenen liikaa proteiini, joten lähdimme ihan ensin nostamaan aterioiden sisältämien hiilihydraattien osuutta. Lisättiin myös pehmeitä rasvoja, sekä nostettiin kokonaisenergiansaantia ruuan määrää lisäämällä.  Näiden muokkausten jälkeen päästiin käsiksi Nooran suurimpiin huolenaiheisiin, varmistamaan energian riittävyys kisaviikonloppujen aikana. EM-sarjassa Noora reissaa ympäri Eurooppaa ajamassa (tosin tämän vuoden osalta kisat on peruttu vallitsevan tilanteen vuoksi), kesällä käynnistyy (toivottavasti) taas oma Suomen Cup-sarja. Kisakaudella tahti on kova! Halusin siksi korostaa myös palautumisen tärkeyttä, siinä oivana apuna ovatkin olleet lisääntyneet hiilihydraattimäärät.

Kuva Ismo Karttunen Photography.

“Halusin korostaa myös palautumisen tärkeyttä, siinä oivana apuna ovatkin olleet lisääntyneet hiilihydraattimäärät. “ – Annan Eväät

Kisapäivänä energiankulutus on valtava, koska ajovetojen lisäksi energiaa kuluu aamun lämmittelevässä juoksussa, sekä ajosettien välissä kuntopyörän selässä. Kisapäivän jännitys vaikuttaa myös päivän aikaiseen ruokailuun, joten keskityimme varmistamaan energian riittävyyttä ennakkoon. Tämä toteutettiin yksinkertaisesti hiilihydraattitankkauksella kisoja edeltävinä päivinä.

Ensimmäinen iso testi energian riittävyydestä koitti maaliskuun alussa, kun ajettiin Baltic Master Cupin kolmas ja ratkaiseva osakilpailu. Noora sijoittui koko Baltic Master Cupissa toiseksi!   

Mielettömän hieno suoritus!

Annetaan puheenvuoro myös Nooralle, joka kuvailee yhteistyötämme näin:

”Olen Noora Uro, 16-vuotias motocrosskuljettaja ja ajan sekä Suomen Cupia että EM-tasolla. Yhteistyö Annan kanssa alkoi vuoden 2020 tammikuussa. Anna tuli ensin tutustumaan lajiini seuraamalla treenipäivääni Raision motocrossluolassa. Käytiin läpi, kuinka paljon ja miten treenaan ja miten olin syönyt siihen asti. Urheilijana olen oppinut syömään terveellisesti, mutta yhteistyö Annan kanssa antoi uusia näkökulmia ravinnon merkityksestä. Myös ruokamäärät ovat kasvaneet huomattavasti.

Sain esimerkit ruoista ja niiden sisällöistä, jotta oppisin mitä ruokia ja kuinka paljon oikeasti tarvitsen. Aluksi ruokamäärät tuntuivat käsittämättömän suurilta ja tuntui, että syön liikaa. Keho kuitenkin tottui nopeasti uuteen ruokamäärään ja tällä hetkellä treenaaminen kulkee erittäin hyvin.

Motocross lajina saattaa kuulostaa ei-raskaalta, mutta todellisuudessa se on yksi raskaimmista. Energiankulutus on todella suurta!
Nykyään jaksan ajaa treenit paremmin, koska kiinnitän huomiota riittävän energiamäärän saantiin jo edellisenä iltana. Jos on tullut vastaan jotain kysyttävää, niin Annalta on löytynyt niihin apua.

Urheilijana mielestäni on tärkeää, että ympärillä on juuri ne oikeat ihmiset joilta voi kysyä apua ongelmaan, eikä tarvitse jäädä itse murehtimaan niitä, liittyivätpä ne sitten vaikka ravintoon. ”

Tällainen palaute lämmittää valmentajan sydäntä.

Kuva Ismo Karttunen Photography.

Vähän olemme päässeet jo hifistelemään ja kokeilemaan esimerkiksi hiilihydraattipurskutusta ja sen vaikutusta energian riittävyyteen ajotreeneissä! Tällä hetkellä toivomme, että kisakausi pääsee starttaamaan normaalisti. Taidan olla kentän laidalla silloin tällöin jännittämässä Nooran mukana!

Ravintoasioita päivitämme matkan varrella tarpeen mukaan, mutta hienon pohjatyön Noora on jo tehnyt! Noorasta ilmestyy pidempi tarina 11.6. ilmestyvässä XRacing- lehdessä, löytyy sitten lehtipisteistä ympäri maan! Suosittelen lämpimästi lukemaan.

Tämä nuori nainen toimii varmasti inspiroivana esikuvana monelle lapselle ja nuorelle, Noora on upea esimerkki haasteiden kääntämisestä voitoksi! Lue koko tarina lehdestä!

Ole rohkea, he sanoivat

Kaupallisessa yhteistyössä DeliVerden kanssa, ihanat vihreät tuotteet saatu ilmaiseksi

”Mene vain, rohkeasti nyt” sanoo äiti, ja ohjaa hellästi, mutta päättäväisesti pientä ihmistä kohti toista pientä. Kohti oman pienen tulevaa ystävää. ”Tutustukaa”.
Toinen pienokainen jännittää ja jarruttelee, toinen menee luottavaisesti kohti uutta. Rohkeasti.

Mutta mitä on rohkeus?

Wikipedian mukaan rohkeus on uskallus tehdä asioita välittämättä pelosta, kivusta, vaarasta, epävarmuudesta tai uhkailusta. Rohkeutta löytyy niin fyysisellä, kuin moraalisellakin tasolla. Keskitytään tässä kirjoituksessa enemmän moraaliseen rohkeuteen. Jälleen Wikipediaa lainatakseni, moraalinen rohkeus on kyky toimia oikein välittämättä vastustuksesta, häpeästä, skandaalista tai vähättelystä.

Rohkeutta on sietää epävarmuutta, kohdata se ja toimia sen yli. Rohkeutta on usko sekä omiin, että muiden kykyihin.

Sain tilaisuuden aloittaa yhteistyön paikallisen Lindrothin puutarhan kanssa, enkä miettinyt sekuntiakaan ennen kuin vastasin kyllä – hyppäsin rohkeasti mukaan! Olen käyttänyt näitä DeliVerden tuotteita aiemminkin, koska ne salaatit ja yrtit vain ovat niin laadukkaita. Ennen ostin ne paikallisesta marketista, nyt haen tuotteet suoraan heidän myyntipisteeltään Turun kauppatorilta.  

Deliverde yrtit
Mä rakastan näitä tuoreita yrttejä, salaatteja ja muita maan antimia!
Kuva Emma Kokkala (IG @emma_kokkala).

Turun Kirja- ja Ruokamessut järjestetään kerran vuodessa ja noilla messuilla palkitaan mm. ansiokkaasti ruokakulttuuria edistäviä tahoja (palkinnon jakajana toimii Lounais-Suomen ruokakulttuuriyhdistys Kaffeli ry). Vuoden 2018 messuilla yrityspalkinnon sai DeliVerde ”laadukkaasta suunnannäyttämisestä ja varsinaissuomalaisen ruokailon levittämisestä”.  Mielestäni jo tuo sana ILO kertoo siitä tinkimättömyydestä ja rakkaudesta, jolla tuotteet kasvatetaan ja tuotetaan. Tehdään pitkälti käsityönä, joka näkyy kyllä laadussa. Rohkeasti omaa visiotaan toteuttaen.

Puutarhan toimintaa on kehitetty jo yli kaksikymmentä vuotta, jotta kaikilla olisi mahdollisuus laadukkaaseen ja ravintopitoiseen ruokaan. DeliVerde on todistanut olevansa myös vastuullinen kiertotaloustoimija tuomalla markkinoille uudelleen käytettävän salaattipussin, jolla kuluttajat voivat vähentää ruokahävikkiä ja muovijätettä omissa keittiöissään.

Arvostan korkealle tämänkaltaista rohkeutta tehdä omaa juttuaan tinkimättömästi ja selkeiden arvojen pohjalta!

Deliverde lehtisalaatti
DeliVerden lehtisalaatti on yksi mun ja ilmeisesti aika monen muunkin lemppareita. Oletkos sä jo kokeillut?
Kuva Emma Kokkala (IG @emma_kokkala).

Mä pidän myös itseäni rohkeana ihmisenä. Se ei tarkoita sitä, ettenkö pelkäisi tai jännittäisi tai olisi joskus myös epävarma. Ei. Minun kohdallani rohkeus tarkoittaa elämän kohtaamista sellaisena, kuin se vastaan tulee. Tarttumista haasteisiin, sen sijaan että jäisi niiden alle. Sanoa ei jollekin, joka näennäisesti toisi vaikkapa taloudellista turvaa, mutta ei sopisi arvomaailmaani. Sanoa kyllä asioille, joilla on minulle merkitystä.

Olen aina ihaillen lukenut tarinoita ihmisistä, jotka tuosta noin vaan myyvät koko omaisuutensa ja muuttavat jonnekin Intian Ashramiin etsimään itseään tai jotain suurempaa. Tai perustavat puutarhan, jota kehitetään vuosikymmeniä, jotta voidaan tarjota kaikille mahdollisuus laadukkaaseen ja ravintopitoiseen ruokaan! Olen siis joutunut katsomaan itseäni peiliin ja kysymään, tarvitseeko rohkeuden olla jotain niin suurieleistä?

Rohkeus on yksi kardinaalihyveistä, joita on Aristoteleen mukaan neljä:

Viisaus

Oikeudenmukaisuus

Kohtuullisuus

Rohkeus

Nämä edellä mainitut hyveet ovat äärimmäisiä hyveitä, joiden varassa lepää koko inhimillisyys!  

Robin Sharma
Edellisellä rantalomalla lukemani kirja asianajajasta, joka lähti etsimään itseään. Suosittelen lukemaan!
Kuva Emma Kokkala (IG @emma_kokkala).

Törmäsin jokin aika sitten ajatukseen, jossa, sen sijaan että pohdittiin uskaltaako epäonnistua, pohdittiinkin uskallammeko onnistua. Tuo ajatus jäi kiehtomaan hirmuisesti, koska tunnistan tilanteita elämäni varrella, jossa olen pelännyt nimenomaa onnistumista. Samat epävarmuustekijäthän löytyvät onnistumisista ja epäonnistumisista – niiden taustalla kun olemme me itse.
Mutta onneksi löytyy esimerkkejä ihmisistä, jotka uskaltavat onnistua. DeliVerde on sellainen. Ashramiin lähtevä tutkiskelija on sellainen. Olen huomannut, että minä olen sellainen.

Rohkeudella ja uskaltamalla onnistua vain taivas on rajana! Oli tavoitteesi sitten painonhallinnassa, elämäntapamuutoksessa, yöunien parantamisessa, liikunnassa, kodissa, arjessa, työssä – missä vain ja millaisessa mittakaavassa tahansa.

Miten sitten voi kasvattaa omaa rohkeuttaan? Rohkeus on siinä mielessä subjektiivinen käsite, että se tarkoittaa jokaiselle jotakin omanlaista. Se, mikä yhdelle on rohkeutta, voi olla toiselle normi. Jotain yhteistä rohkeudella on, ihmisestä riippumatta. Sitä kohti voi mennä ja sitä voi kasvattaa kokemuksen kautta. Voi luotsata itseään kuten alussa mainittu äiti, joka kannustaa lastaan ottamaan rohkeasti ensiaskeleen ystävyyden tiellä. Oppia ja rohkaistua kokemuksiensa kautta. Mene ja tee, kokeile, innostu, innosta!

Rohkeutta on seistä omien arvojensa takana, vaikka olisi vaikeidenkin valintojen edessä. Rohkeutta on sanoa ei, jos sydän niin sanoo. Rohkeutta on seistä ylpeästi omilla jaloillaan ja tehdä rakastamiaan asioita suurella intohimolla ja tinkimättömyydellä. Rohkeutta on olla oma itsensä.

Rakkaudella,
Anna

Ps. Juttelen aiheesta mielelläni lisää, jos haluat! Ota yhteyttä, niin katsotaan miten voisin olla avuksi juuri sinulle.

Hunajanauris
Hunajanauris jää pysyvästi meidän perheen salaatteihin ja kesän grillivartaisiin. Kuva Emma Kokkala (IG @emma_kokkala).

Mitä sinä odotat, oikeasti?

Mitä sinä odotat, oikeasti?

Edellisessä tekstissä lupasin pureutua ravitsemuskiinnostukseni taustoihin, mutta ajankohtaan sopinee paremmin alla oleva pohdinta.

Näin yksi päivä Kodin Kuvalehden mainoksen, joka kolahti ihan kunnolla. Se jotenkin onnistui kiteyttämään nykyihmisen ajattelumallin vahingollisuuden.

Odottaminen.

Mainoksessa odotettiin viikonloppua, odotettiin sopivan kumppanin löytymistä ja niin edelleen, odotettiin elämää tapahtuvaksi. 

Se sai mut pohtimaan omaa tapaani elää. Elänkö sitten kun, mutta kun vai tässä ja nyt.
Okei, mä suunnittelen paljon tulevaa ja sitä kautta ajatukseni ovat sitten kun-ajatuksia. Ja koska elän siellä tulevassa, toimin useinkin mutta kun-pohjalta. Aika huono?

Lähdettiin elämään tässä ja nyt ja se kannatti – tällä kuvalla meidät upgreidattiin Hartwall Arenalla VIP-aitioon. Onnistunut datenight!

Väännetään vähän rautalangasta. Ei sua varten, vaan ehkä enemmän mua varten.
Mä täytän viikon päästä 40. Ja olen AINAKIN viimeiset 3 vuotta ajatellut, että ”sitten kun täytän 40 vuotta, haluan olla elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa.” Noh, vuoden päivät treenasin aika hullun lailla ja olinkin kovassa fyysisessä kunnossa. Rasvaprosentti 17. Lihasmassaa 32kg. Ei huono.

Mutta se oli liikaa kaiken muun kanssa, ja treenaaminen oli pakko laittaa hetkeksi kokonaan tauolle. Ajatus siitä, että haluan olla hyvässä kunnossa, ei kuitenkaan ole minnekään hävinnyt, mutta ruuhkavuosien ottaessa minua enemmän haltuun, olen sortunut paljon mutta kun– ajatteluun. Mutta kun mun pitää tänään opiskella. Mutta kun mun pitää tänään toimia treenikuskina. Käydä kampaajalla, kaupassa, laittaa ruokaa, käydä töissä, valmentaa.. Ja sieltä on helppo paeta taas sitten kun – kiertoon.

Kognitiivinen käyttäytymiskolmio. Piirsin ihan itse.

ELÄMÄ EI ODOTA! Alussa mainittu mainos havahdutti läsnäolon, sekä tässä ja nyt-ajatusmaailman tärkeyteen. Minä ja me, ja kaikki se mitä kutsumme elämäksi kun tapahtuu – ei sitten kun, vaan tässä ja nyt.

Yllä kuvattu kaavio on kognitiivinen käyttäytymiskolmio. Se kertoo siitä, kuinka kaikki lähtee ajatuksesta. Me voimme ajatella vain yhtä ajatusta kerrallaan ja se, millaisen tunteen se ajatus herättää, riippuu siitä onko ajatuksemme positiivinen vai negatiivinen.

Ajatuksemme luoma tunne saa aikaan toiminnan, joka pohjautuu tunteeseen, joka on saanut alkunsa ajatuksesta. Ajattelemme 12 000 – 60 000 ajatusta päivittäin ja jopa 95% noista ajatuksistamme on kierrätettyjä! Ajattelemme siis sitä samaa saatanan kauppalistaa, tai “mitä tänään syötäisiin” joka päivä. Suurimman osan aikaa.

Noista kierrätetyistä ajatuksia jopa 80% on negatiivisia. Miksi tämän pandemian piti tapahtua juuri nyt? Ei päästä Milanoon, Tallinaan tai MIHINKÄÄN!  Sairastuuko joku läheiseni? Vellotaan syvällä kysymyksessä miksi. Vallitseva tunne saa meidät toimimaan ja toimimme tuon tunteen pohjalta. Minkähänlaista toimintaa nuo edellä mainitut ajatukset saavat aikaan? Vai saavatko ne meidät lamaantumaan, odottamaan, jos huomenna kaikki olisi toisin. Sitten kun.

Tulppaanit on mun lempikukkia. Liittyen ei oikeastaan mihinkään.

Mitäpä jos ajattelisimme, että vitsi miten paljon aikaa nyt vapautui! Mulla on vihdoinkin aikaa käydä varastohuone läpi! Treenikuskaamisen sijasta voidaan ottaa se Kimble-matsi perheen kesken! Mietitään siis miten, eikä miksi. Millaisia tunteita ja sitä kautta toimintoja tämä lähestymistapa voisi herättää?

Ympäröivästä ahdistavasta tilanteesta huolimatta, pidetään yllä positiivista elämänasennetta. Tuetaan toisiamme ja ollaan läsnä tässä ja nyt.

Rakkaudella,
Anna

Mitä ravintovalmentaminen on

Kahvikupin ääressä nimet jo paperissa. Ja sitten pamahtaa se kysymys: ”mitä sä oikein niinku sitten teet?”
Vaikka luulisi, että sillä henkilöllä on ollut selkeä visio työstäni jo ottaessaan muhun yhteyttä. Koska tässä me olemme, ravintovalmentaja ja asiakas, valmiina aloittamaan.

Ja sitten, vähän varoen tiedustellaan, että mitäs mitäs.

Kerron esimerkin.

Asiakkaakseni hakeutuva on kamppailut esimerkiksi painonsa kanssa jo pitkään ja ottaa yhteyttä ravintoasioiden ammattilaiseen saadakseen viimein käyttöönsä keinot kääntää kamppailu voitoksi. Ja kyllä, meidät ravintovalmentajat asetetaan samalle viivalle urheilupuolen valmentajien kanssa niin, että ”sieltä sitten saa sen valmiin ohjelman, jonka mukaan syömällä laihdun haluamani aikataulun mukaisesti ja elän tyytyväisenä sekä tavoitepainossani loppuelämäni”.

Ajatellaan, että ratkaisu on se, että maksaa jollekin paperista, jonne on kirjoitettu tarkat elämänohjeet seurattavaksi kirjaimellisesti loppuelämän ajan. Seuraava askel on kertoa mulle, kuinka on kokeillut jo KAIKKI keinot ja tietää kyllä mistä on aiemmin kiikastanut, että sillä lailla ei oikeastaan ole edes tarvetta käydä läpi Olet mitä syöt- tyyliin jääkaapin, saati ruokavalion sisältöä.

“Ajatellaan, että ratkaisu on se, että maksaa jollekin paperista, jonne on kirjoitettu tarkat elämänohjeet seurattavaksi kirjaimellisesti loppuelämän ajan.

Ja koska kuitenkin käydään läpi, niin ”tämä ei ollut ihan normaali viikko, kun oli sitä ja tätä ja tuota kissanristiäistä”. ”Enkä mä en voi jättää pois ruokavaliosta suklaata, sipsejä, nakkeja, saunaolutta enkä juustokakkua, koska mulle ei vaan toimi se että mä kiellän itseltäni jotain”.
Lisäksi ”mulla on kuukauden päästä nuo juhlat, joihin pitäisi se 20kg tiputtaa. Viisi vuotta sitten onnistui, kun vaan olin syömättä, tippui 17kg kuukaudessa, niin kyllähän tuokin onnistuu.”

Ai, tuli korkoineen takaisin?

Niinpä.

Muista pyytää apua, kun sitä tarvitset.

Ehkä siellä oli taustalla salainen toive muutoksesta, opettajasta, kanssakulkijasta, kun sinä otit yhteyttä minuun.

Ennen kuin ehdin edes aloittamaan, ollaan tilanteessa, jossa asiakas tietää kyllä.
Suomalaista perua lienee, tätä pohdinkin jo aiemmassa kirjoituksessani.
Mutta sitten käydään läpi, että ehkä tässä kuitenkin ollaan syystä. Ehkä siellä oli taustalla salainen toive muutoksesta, opettajasta, kanssakulkijasta, kun sinä otit yhteyttä minuun.
Eikä tässä kielletä, ennemmin vähän vaihdetaan tarvittaessa. Ja hyvä että tiedät, nyt on aika laittaa tieto toiminnan tasolle. Sisällytetään ravitsemukseen suklaata, sipsejä, nakkeja, saunaolutta tai juustokakkua, mutta luodaan myös hyvä pohja sille, että nuo eivät häiritse tavoitteeseesi pääsyä.

Ja asetetaan REALISTISET tavoitteet. Säädetään niitä matkan varrella. Koska sitä ravintovalmentaminen on. Matka. Se on ihmisen mittainen matka epäedullisista ruokailutottumuksista siihen pisteeseen, että sinä tiedät mikä kehollesi sopii ja mikä ei. Oli tavoitteesi sitten urheilussa, painonhallinnassa, energiatasoissa tai hyvän olon löytämisessä ja ylläpitämisessä.

Tiedätkö, mitä kehosi kaipaa?

“Ravintovalmentaminen on ihmisen mittainen matka epäedullisista ruokailutottumuksista siihen pisteeseen, että SINÄ tiedät mikä kehollesi sopii ja mikä ei.” – Annan Eväät

Saamme ravinnostamme rakennuspalikoita, joita kehomme hyödyntää uskomattoman monimutkaisiin (meille itsestään selviin) prosesseihinsa. Sillä on hirmuisesti väliä, mitä syömme. Aikana, jota leimaavat elintapasairaudet, lihavuus, stressi ja niin moni muu meihin negatiivisesti vaikuttava asia, on äärimmäisen tärkeää hoitaa itseämme ravitsemalla kehoamme paremmin. Syömiseen ja ravitsemukseen panostaminen voi vapauttaa paljon myös henkistä pääomaa, kun opetellaan pois negatiivisista ajatuksista, sekä vanhoista tavoista ja uskomuksista syömiseen liittyen.

Valmennus suunnitellaan aina yksilöllisesti ja sen teemoja voisi olla vaikkapa:

  • Oikeanlaisen ravitsemuksen löytäminen on avain painonhallintaan
  • Uudet tavat ja ulos vanhoista uskomuksista
  • Lisäenergiaa kisakauteen
  • Löydetään ravitsemuksen merkitys kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille
  • Opetellaan pois negatiivisista ajatuksista syömiseen liittyen
  • Lihasmassan lisääminen oikeanlaisella ravinnolla
  • Kartoitetaan terveyteen vaikuttavat ruoka-aineet nykyisestä ruokavaliosta ja tehdään suunnitelma, miten saadaan vaihdettua ongelmia aiheuttavat ruoka-aineet terveellisempiin ja millä aikataululla
  • Opetellaan loppuelämään kantavat, terveelliset elämäntavat tavoitteen mukaisesti.

Valmennuksen teema toteutuu siis ihmisen mukaan, sen mukaan mitä sinä tarvitset ja haluat.

Suunnittelu ja toteutus.

Mitä ravintovalmentaminen on käytännössä asiakkailleni? Se on:

  • Keskustelua
  • Tiedon omaksumista
  • Uusien tapojen juurruttamista
  • Opettelua
  • Takapakkeja
  • Toistoa
  • Edistymistä
  • Tehtäviä, joiden tarkoitus on kiinnittää huomiota omiin tapoihin ja toimintamalleihin

Ravintovalmentaminen on taustalla tapahtuvaa paperityötä. Se on kuuntelemista, havainnointia, huomioon ottamista, suunnittelua, analysointia, tiedonhankintaa, tiedon hyödyntämistä, läsnäoloa ja sanoinko jo; kuuntelemista. Asiakkaalle ravintovalmentaja on tukihenkilö, kädestä kiinnipitäjä.
Se, joka luotsaa kohti kokonaisvaltaista elämäntapamuutosta.

“Ravintovalmentaja on sekä suodatin, että toimeenpaneva voima olemassa olevan tiedon ja toteuttamisen käytännössä välillä.”

Valmennuksen jälkeen olet oman elämäsi asiantuntija myös ravitsemuksesi suhteen. Aikamoista!

Mikä sitten sai minut kiinnostumaan ravitsemuksesta? Siitä lisää seuraavalla kerralla.    

Löydät nyt sivustoltani myös reseptejä, nappaa sieltä talteen vaikka tämän herkullisen banaanileivän resepti.

Mausteinen banaanileipä vaikka kahvipöytään tukemaan terveellisiä elämäntapoja.

Vuosikymmenten lapsi

Minä siis. Tosin olen ehtinyt kasvaa jo ulkoisesti aikuiseksi, mieleltäni olen toki
(omaksi onnekseni ja muiden myötähäpeäksi) edelleen ei-niin-aikuinen.

Alkanut vuosikymmen on jo viides allekirjoittaneelle, ajatuksena tämä on jotenkin ihan absurdi! Mutta toisaalta, mä pääsen myös juhlistamaan tänä vuonna naisellisen pyöreitä vuosia. Ei paha.

Viimeisiä hetkiä “kolmekymppisenä”. Kuulemma näin läheltä otetut naamakuvat on jo tosi noloja. Onneksi on teini talossa, niin pysyn kärryillä!

Olen myös ehtinyt jo muutamassa päivässä kyllästymään siihen hypetykseen, millä kaikilla tavoin pitäisi itseään kehittää uudella vuosikymmenellä.
Ikään kuin hokemalla halut muuttuisivat teoiksi ja toiveet tosiksi.  Tai vielä ennemmin, ikään kuin koko maailma taas haluaisi muistuttaa, kuinka huono sinä olet, ellet ole jo ehtinyt kirjaamaan itseäsi elämänhallintakurssille, ellet ole ilmoittautunut ”tammikuussa en juo tai syö sitä tai tätä”- buumiin tai ainakaan ellet ole astunut viikossa jo kahtakymmentä kertaa liikuntapaikkaan sisälle.

Paskat. Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta. Ja kun sinä olet mukavuudenhaluinen, niin kuin minäkin ja kuten ainakin miljardi muuta, siksi se muutos ei itsestään tapahdu tälläkään vuosikymmenellä. Tai seuraavallakaan. Muutokseen täytyy sisällyttää omaa arvomaailmaa. Siksi ulkoisesta paineesta muutoksen tielle lähteminen ei vain kanna pitkälle, sitä muutosta kun pitää itse haluta. Piste.

Ja joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Milleniaalit voi kaivella googlesta sanonnan alkuperää. Tarvinnee ehkä itsekin. Mutta muistelen silti vähän mennyttä.

2019 oli aikamoisten harppausten vuosi. Edellisinä vuosina tuli tavallaan siivottua elämästään turhaa roinaa niin töissä kuin kotiasioissakin. ”Siivous” huipentui asumismuotomme epätasapainon haltuunottoon ja vaakakupin kallistumiseen parempaan suuntaan –> omiin käsiin. Tästä aiheesta kirjoittelinkin jo taustoja, pääset lukemaan tuon tekstin tästä. Henkilökohtaisesti etenin myös opiskeluissani sekä sain selkeytettyä omia tavoitteitani tulevaisuuteen.

Kakkosasunnon remontti on edennyt niin, että päällämme makoilee upouusi katto, ikkunat on vaihdettu ja alakerran huoneet remontoitu valmiiksi. Seuraavaksi pääsemme rakentamaan vessan ja vähän freesailemaan yläkerran huoneita sekä keittiötä. Kevääksi asuntoon olisi tarkoitus saada jo vuokralaiset. Se prosessi vähän jännittää, millaiset naapurit tänne saadaan! Mutta odotamme tätä innolla!

Kolmannen ikkunan kohdalla ilmoitin, että mä ei aio kantaa enää yhtäkään sisälle. Vinkki ymmärrettiin, ja seuraavana päivänä apuun tulivat ystävät. <3
Vaihto kävi näppärästi!
Ja viimeistelykin oli ensiluokkaista. Ikkunapellit ovat nyt paikallaan myös.

Syksyllä jatkoin keväällä kesken jäänyttä opiskelua ja sain suoritettua hyväksytysti 5 op kokonaisuuden ’Avaimet elämäntapamuutokseen Osa 1, perusteiden perusteet’ ja olen hemmetin ylpeä itsestäni! Tämä kaikki kuitenkin tapahtui meidän normaalin, aika lailla kiireisen arjen ohella. Opin ihmisen fysiologian lisäksi itsestäni ihan hirmuisesti. Yllätyin, miten hyvin pystyn suunnittelemaan tekemisiäni ja ennen kaikkea etenemään suunnitelmieni mukaan.

Introverttina tarvitsen jo perusarjesta palautumisaikaa, joten opiskeluideni päätyttyä aivoni suorastaan huusivat lepoa. Ne eivät ehkä olleet tottuneet sellaiseen ajatukselliseen kuormitukseen tiedonhankintamielessä, mutta se teki niille myöskin ihan hyvää. Siinä meni toista kuukautta ihan vain huiliessa ilman suurta ajatustyötä vaativien Netflix-sarjojen parissa. Tästä syystä myös blogi jäi hetkeksi taka-alalle. Vastapainoa löysin taas liikunnasta.
Joulukuussa käytiin PT:n kanssa läpi vähän saliohjelmaa, vihdoin liikunnan pariinkin sain suunnitelmallisuutta.

Elämäntapamuutoksen perusteisiin kuului ihmiskehon toiminnan ymmärtämistä.

Sain myös päättää vuoden 2019 valmentamalla ravintoasioissa ihania asiakkaitani, kiitos että saan tehdä töitä kanssanne!

Mitä enemmän olen tehnyt töitä oman hyvinvointini eteen, sitä enemmän on kasvanut tiedonjanoni aihetta kohtaan. Ja mitä enemmän aihetta opiskelen, sitä varmemmin tiedän, että haluan tarjota apuani myös sinun elämänlaatusi parantamiseen.

Olenkin käyttänyt aikaa laatiakseni suunnitelmaa vuodelle 2020. Ideoinut sisältöä, miettinyt valmennuksiani, pohtinut opiskelusuuntauksia, joista saisin eniten irti tarjottavaksi eteenpäin sinulle.

Koska jos aloitat nyt, missä voitkaan olla vuoden – kahden – kolmen päästä?

Jos koet, että kaipaisit matkasi alkuun jonkun, joka pitää sinua kädestä kiinni, luo uskoa siihen, että onnistut tai kertoo sinulle tarvitsemasi faktat, ota yhteyttä. Opetan sinulle loppuelämään kantavia tapoja voida paremmin, ravitsemus edellä.

Seuraavalla kerralla paneudutaan siihen, mitä ravintovalmentaminen oikeastaan on.

Namaste.

Pakottaa kuin puumaa vai kolottaa kuin keski-ikäistä?

Niin. Mitäpä tähän nyt sitten sanoisi?
Kannettiin maanantaina pihalle saapuneista 15 ikkunasta 5 paritalomme remonttipuolelle ja ai suatana kun meni yö kipuillessa LONKKAA! Mä ehkä hyväksyisin kivun sillä alueella, jos olisi tullut vietettyä jollain muulla tavalla villimpi ilta, mutta ei.

Syy ja seuraus, sepä sen. Kesä tuli vietettyä erilaisten askareiden parissa sekä töissä että vapaa-ajalla, joten lihaskuntoliikunta jäi lähes kokonaan taka-alalle. Liikunnasta pitivät huolen kevyet lenkit sekä jooga. Tasapaino, katsokaas. Tunnen kyllä, että lihasta ja lihasvoimaa vielä löytyy, vaikka aktiivisesta treenaamisesta on jo hetki. Mutta silti, uskoisin että tuohon jomottavaan kipuun lonkan sivulla löytyy syypää liian isosta määrästä istumista ja liian pienestä lihaskuntoa tukevasta liikunnasta. Mur.

Mitäs muuta? Puuma – noh, sepä se. Googlettakaa. Mutta ei se niin nuori ole. Enää. 😉

Mutta asiaan, sitähän sinä tulit tänne lukemaan?
Paritalomme saneeraus siis etenee hitaasti, mutta hitaasti. Sähköhommat check. Ikkunat saapuivat, asennus heti kun asentajat (eli isäni ja veljeni) pääsevät paikalle.
Käytännössä mä teen siellä tosi vähän, koska en vain kykene joka paikkaan.

En tiedä pitäisikö ottaa Arnold Schwarzeneggerin viisas neuvo ”sleep faster” käyttöön?


Pienen eleen ajankäytön tehostamiseksi olen jo ottanut. Ostin itselleni Robin Sharman 5am Club– kirjan, jos sieltä löytyisi hyviä käytännön vinkkejä! Vaikka siihen, miten voisi siirtää kellon aamulla herättämään 15 minuuttia aiemmin, sekä vaihtamaan 20 minuutin istumisen kännykän parissa johonkin, öö, vähän tehokkaampaan? Tai ainakin sellaiseen, josta saa itselleen enemmän.
Robin Sharmalta luin huhtikuussa lomareissulla kirjan The Monk who sold his Ferrari ja olin myyty. Monessakin mielessä!

Vahva suositus!

Sitä kirjaa edelsi maailmalla pitkään puhuttanut Eat, Pray Love– kirja ja sain näistä aimo annoksen henkisyyttä, jota en edes tiennyt minusta löytyvän! Henkisyydellä tarkoitan enemmän pysähtymistä oman elämän ääreen ja asioiden pohtimista uudesta tulokulmasta. Ainakin Sharman kirja sai mut nostamaan leukani rinnasta ja ajattelemaan, että helvetti, kyllä mäkin pystyn siihen. Eli tähän. Eli elämään elämääni mahdollisimman hyvin.

Kiirehtimättä. Iloiten. Kompastellen, mutta nousten aina ylös. Antaen takaisin. Olemalla läsnä. Rakastaen.

Se on helpompaa silloin kun ei kolota. Silloin, kun ei joudu vastatusten oman kuolevaisuuden kanssa, mihin myös ikääntyminen kuuluu. Kuka sanoi, että se olisi helppoa?
Tällaisina hetkinähän voimme näyttää itsellemme, kuinka lujasti uskomme omiin arvoihimme. Ei sillä ole niin väliä, miten muut meidät näkevät. Myös heikkona on ok olla.

Mitä mä sitten aion tehdä lonkkakipuni kanssa?
Varmistan, että seuraavalla kerralla se johtuu jostakin villimmästä.

Parisuhdetta paritalossa

Loman alussa aloitin pitämään lomapäiväkirjaa, tarkoitukseni oli kirjata muistiin lomapäivien puuhaa – kirjoitella niistä ehkä tänne blogin puolelle, mutta ennen kaikkea halusin päästä palaamaan ihaniin lomapäiviin aina niin halutessani.

Ensimmäisten lomapäivien tekemisten ylös kirjaaminen oli hengästyttävää
puuhaa – olimme buukanneet ihan muutaman pikku puhteen heti lomamme alkuun.

Suomen kesää kauneimmillaan! Kuva napattu keskellä yötä matkalla Lampinsaareen.

Kerrotaan hieman taustoja.

Kuutisen vuotta sitten tuli aika sijoittaa sen hetkiset vuokraan menevät rahat ”itsellemme”. Eli pankille.
Jotenkin asumismuodoksi valikoitui jo aika alkuvaiheessa omakotitalo, johtuen ehkä lapsuuden mielikuvista. Sellaista vain ei oikein meinannut löytyä, ei ainakaan budjettiimme mahtuvaa.

Kunnes eräänä talvisen kuulaana päivänä, juuri ennen joulunaikaa, bongasimme ilmoituksen myytävästä paritalon puolikkaasta. Siellä näytössä me kuuntelimme sydän syrjällään yhtä pariskuntaa, joka teki jo tarjousta välittäjälle, mutta ehtonaan halu muuttaa ennen joulua.

Tuo ehto ratkaisi kaupan meille.

Rakastan kotimme valoisuutta!

Kauppaa hierottiin muutamaankin otteeseen, meni asiakirjatkin uusiksi kun välittäjä tai myyjä oli unohtanut huudattaa kauppaan mukaan yhden kulman talon isosta tontista. Siinä me, noviisit näissä asioissa, vain laitoimme nimiämme papereihin ja otimme vihdoin vastuullemme 120 + 80m2 talonpuolikasta ja toistatuhatta neliötä kiinteistöä. Ja velkaa aika ison summan. Vielä emme naapurin setää olleet edes tavanneet.

Virhe.

Hallintalaitteet sijaitsevat meidän puolella asuntoa – öljysäiliö ja -poltin, vesi sekä sähkö, nuo kaikki jaetaan noista yksistä laitteistoista molempiin talon puolikkaisiin, mikä tarkoittaa yhtä öljylaskua, yhtä sähkölaskua sekä yhtä vesilaskua per kaksi taloutta. Koska aiemminkin käytäntö oli ollut niin, että sopimukset olivat asunto 1., eli nyt meidän omistamamme puolikkaan nimissä, niin myös jatkettiin. Olihan meillä hei hallinnanjakosopimus!

Ensimmäinen vuosi meni naapurin kanssa maksujen osalta ihan ok. Toisena vuotena alkoi jo vähän nikotella. Kolmas vuosi alkoi jo kerryttämään velkaa, viiden vuoden jäljiltä naapurilta meille velkaa oli kertynyt jo Malediivien matkan verran. Yksityishenkilönä meillä ei siis ole lain suomaa oikeutta periä varattomaksi todetulta henkilöltä mitään kanavia pitkin rahoja pois. Aikamoista, sanon minä.

Eipä tuo kai pankillekaan enää hetkeen mitään maksellut, kun pankki laittoi toisen puolikkaan ulosoton kautta huutokaupattavaksi. Tyhjilläänkin tuo naapurin puoli ehti olla puolisentoista vuotta. Monen kuukauden vääntämisen jälkeen saimme tarjouksemme tuosta toisestakin puolikkaasta läpi ja omistamme nyt koko paskan. Jeejee!

Mutta helpottihan se henkisesti aika helvetisti!

Taloudellisesti tiukkaa vielä tekee tulevien remonttienkin vuoksi, vielä hetken aikaa, mutta ajatuksena olisi remontoida tuosta toisesta puolesta kiva koti jollekin ihanalle vuokralaiselle ja päättää mennyt raskaampi jakso valoisammalla tulevaisuudella!

Mutta niissä merkeissä alkoi loma – tyhjennysraivauksella. Jatketaanko seuraavassa numerossa?  

Kun hävityslupa saatiin, päästiin tyhjentämään ja siivoamaan.
Sisältä on viety ainakin viisi kärryllistä tavaraa jo kaatopaikalle, vielä on yksi huone tyhjentämättä.

Mitenkäs sun loma meni?

Luovuutta vai luovimista?

Käykö sulle koskaan niin, että huomaat mietiskeleväsi jotakin äärimmäisen mielenkiintoista, joka ei liity millään tavalla yhtään mihinkään? Asiaa, millä ei ole mitään merkitystä, kuten paljonkohan muurahaisilla tulee askeleita sesonkiaikana?

Mutta kun elämässä on menossa yhtä aikaa paljon, se rutistaa kaiken luovuuden ulos – ainakin ulos mun aivoituksista. Ruuhkavuodet. Nuo ah, niin elämänvaiheena tutuksi tulleet kiireiset ajat.
Miten olla luova kiireen keskellä? Mitä luovuus edes on?

Luin joskus Meeri Koutaniemen IHANAN armahtavaisen kirjoituksen luovuudesta. Armahtavaisen siksi, että en ole koskaan kokenut olevani erityisen luova. Mutta silti mulla on aina ollut suuri tarve olla luova. Paradoksaalista? Ei, koska kuten Meeri kirjoittaa, luovuus on mielentila. Luovuus on ideana JOS ja tekona KUN. Suora lainaus. Ja siihen mä pystyn. Pystyn kuvittelemaan jonkin asian ja sitten toteuttamaan sen. Pystyn ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla. Pukemaan sanoiksi tunteita, ajatuksia, jopa tuoksuja. No, siihen en ehkä kykene, mutta osaan joka tapauksessa olla luova. Mun maailmassa en saa ideoita, vaan visioita. Ja sitten toteutan ne.

Tässä visio jää vähän epäselväksi. Mutta lomamatkalla Italiassa, Terracinassa vuonna 2016.

Kirjoitan.

Laitan reseptejä uusiksi.

Sisustan.

Annan kirppislöydölle uuden elämän.

Laulan.

Loihdin tyhjän jääkaapin sisällöstä loistoillallisen.

Pidän teinin tyytyväisenä.

Mihin se luovuus sitten menee, kun kaikki muu tulee sen tielle? Mun kokemuksen mukaan piiloon. Ja piiloutuessaan saa meidät suorittamaan elämää. Heräämään töihin, missä käy vain ostaakseen bensaa, jotta voi mennä töihin. Ja ostaakseen valmistettavaksi ruokaa, jota pitää syödä jaksaakseen käydä töissä. Kuskaamaan treeneihin ilman, että käyttää matkalla aikaa jutellakseen perheenjäsenen kanssa, syömään kännykät kädessä, ilman ruokapöytäkeskusteluita, käymään kaupassa, lämmittämään saunan, rakastelemaan kellontarkasti juuri siinä kymppiuutisten jälkeen joskus ja jouluna. Boring!

Myönnetään, että joskus omakin arki urautuu tuohon samaan kuormavaunuun, joka puskee ajan ja tajun läpi luomatta tunnetta elämän elämisestä. Mutta mä en halua havahtua vanhana siihen, että jotain jäi tekemättä. Itseään on hyvä muistutella, että on ihan ok (jopa suotavaa) nauttia elämästään.  
Kuinka moni on kuolinvuoteellaan harmitellut, että vielä olisi ehtinyt yhden raportin tuossa väsätä ja exceliäkin täydentää?

Luova ja kuriton.

Annetaan siis itsemme olla hivenen kurittomia. Vallattomia elämästä nauttijoita. Luovia.

Herättikö lukemasi teksti ajatuksia tai omia visioita? Jätä kommenttisi alle.

Niin mielesi lepää kuin petaat, vai miten se nyt oli?

Lomakausi kun käynnistyy, niin annan ainakin itselleni luvan olla jo vähän väsynyt, tai toisin sanoen loman tarpeessa.
Tuntuu, että takana on pitkä vuosi ja huomaa kuinka mieli kaipaa kesälaitumille kirmaamista! Sitä vähän kadehtii oman koululaisensa 2,5kk mittaista kesälomaa ja kaipaa samaa tylsistymistä.

Ollapa taas 15? Ööö, NOT!

Mutta lomalle tekee mieli. Vielä olisi 4 viikkoa tiukkaa rutistusta ennen kesälomaa. Lomaa olisi ruhtinaalliset 3 viikkoa, lähes ilman aikatauluja tai suunnitelmia. Valmennukset hoituvat kyllä, älkää olko huolissanne. 😊
Miten sä vietät lomasi?

Villiintynyttä pihaa pitäisi ainakin hoitaa.

Mä olen listannut pitkin kevättä itselleni ylös asioita, mitä haluaisin lomalla tehdä ihan vain sen takia, että ne tuottavat itselleni iloa. Haluan ehdottomasti käydä Ähtärin eläintarhassa katsomassa pandoja. Haluan EHDOTTOMASTI löytää uuden lempiviinin tälle kesälle! Haluan nukkua myöhään, jos nukututtaa. Haluan ajella tyttäreni kanssa Nuutajärvelle ihastelemaan suomalaista lasitaidetta. Aion syödä ja perata ja pakastaa iiiiiiiiiiiison kasan mansikoita tulevaa talvea varten. Ladata akkuja seuraavaa työjaksoa varten. Tyhjentää mieleen kertynyttä sakkaa ja unohtaa työvelvollisuudet hetkeksi.

Kirppislöytöjä vuosien varrelta!

Mulle on todella tärkeää huolehtia mielestäni myös lomakausien ulkopuolella.  Se kertyvä 30 päivää vuosilomaa ei pelkästään riitä, ellei osaa tyhjentää mieltänsä myös muulloin.
Ja tyhjentämisellä mä tarkoitan juuri sitä miltä se kuulostaakin.

Mun mieli on vähän sellainen jätesanko, joka suurimman osan ajasta pitää jonkinlaista meteliä. Se vatvoo. Vatuloi. Synkistelee. Velloo. Laittaa mut virnistelemään. Herättää mut aamulla välillä kuiskutellen ja välillä vaativammalla äänensävyllä hoitamaan milloin mitäkin sen päivän puhdetta. Joskus mun mieli jättää mut täysin noteeraamatta ja vain kaataa niskaan äänekkäitä ohjeita, sitten taas joskus käymme ihan rakentaviakin keskusteluita siitä, miten käsillä olevassa asiassa nyt kannattaisi edetä. Välillä mun mieli yllyttää mun sydämen hakkaamaan aikamoisia kierroksia jo ennen kuin saan aamulla silmät auki, eikä aina usko mua, vaikka mä käsken sitä rauhoittumaan. Call me crazy if you want, but that’s me.

Mun hallitsemattoman mielen paras ystävä on stressi. Ai että kun ne kaksi välillä pääsevät oikein retostelemaan mun kehossa! Joskus menneisyydessä jälki on ollut hyvinkin rumaa, niistä ajoista olen aiemmissa teksteissäni kirjoittanutkin. Ja koska minä ja mun mieli ei aina tulla toimeen, mä olen opetellut sanomaan sille viimeisen sanan, jotta se jättää mut riittävän usein rauhaan. Pitää siis tunnistaa hetki, kun alkaa mennä liian lujaa.

Keinot ovat kovin yksinkertaisia.

Liikunta. Ravinto. Mindfullness. Jaaaa rehellisyyden nimissä lasillinen tai pari hyvää viiniä aina silloin tällöin.

Dream. Plan. Do. Repeat!

Mulle mindfullness on hyvän kirjan lukemista. Auringonlaskun tuijottelua puolisoni kainalossa. Tyyni järvenpinta. Musiikki. Kirjoittaminen. Tänään ostin itselleni 30 ruusua koska kukat ovat kauniita ja herättävät huoneen eloon! Ja koska olivat tarjouksessa 1,39€/nippu.
Lisäksi mä täyttelen tavoitteita, to do-listaa, mietteitä ja aikomuksia mun Dream. Plan. Do-kirjaan! Sieltä on helppo selailla mennyttä ja suunnitella tulevaa. Kunhan muistaa laittaa ylös myös asioita, mitä voisi tehdä ihan vain siitä syystä, että ne tuottavat minulle iloa!

Joogaan olen vasta tutustunut ja rakastunut siihen täysillä! Kävely on liikuntalajina riittävän lempeä ajatusten ja mielen jäsentelyyn. Pyöräillessä kuvittelen lentäväni! Kunhan en oikeasti..

Ja ravinto. Ah, sen puolesta jaksaisin puhua läpi yön!
Kutkuttavaa olla taas satokauden kynnyksellä, kesällä kun on niin paljon mahdollisuuksia ravita kehoaan ja mieltään monipuolisesti. Kokeilla uusia makuja, onnistuen ja epäonnistuen (been there, done that)! Grillata. Mehustaa. Leipoa.

Nyt on kesä. NAUTI! Elä kuin viimeistä kesäpäivää (ei ole maksettu mainos).
Anna mielesi levätä ja olla onnellinen tässä ja nyt.