Luovuutta vai luovimista?

Käykö sulle koskaan niin, että huomaat mietiskeleväsi jotakin äärimmäisen mielenkiintoista, joka ei liity millään tavalla yhtään mihinkään? Asiaa, millä ei ole mitään merkitystä, kuten paljonkohan muurahaisilla tulee askeleita sesonkiaikana? Mutta kun elämässä on menossa yhtä aikaa paljon, se rutistaa kaiken luovuuden ulos – ainakin ulos mun aivoituksista. Ruuhkavuodet. Nuo ah, niin elämänvaiheena tutuksi tulleet kiireiset …

Niin mielesi lepää kuin petaat, vai miten se nyt oli?

Lomakausi kun käynnistyy, niin annan ainakin itselleni luvan olla jo vähän väsynyt, tai toisin sanoen loman tarpeessa.Tuntuu, että takana on pitkä vuosi ja huomaa kuinka mieli kaipaa kesälaitumille kirmaamista! Sitä vähän kadehtii oman koululaisensa 2,5kk mittaista kesälomaa ja kaipaa samaa tylsistymistä. Ollapa taas 15? Ööö, NOT! Mutta lomalle tekee mieli. Vielä olisi 4 viikkoa tiukkaa …

Syöminen, uhka vai mahdollisuus? Eli Annan Eväät osa 3

Mä näen ravintovalmentajan työssäni pelottavan paljon kehoaan kaltoin kohtelevia naisia ja miehiä. Ai niin kuin millä tavalla? Suurin osa asiakkaistani ensinnäkin syö aivan liian vähän tarpeisiinsa nähden. Venytetään ateriavälejä moniin tunteihin, tai jätetään aamupala kokonaan syömättä. Tai sitten lounaan jälkeen loppupäivä vain napostellaan – nälkä kyllä olisi, mutta johan se lounas tuli syötyä! Kehomme tarvitsee …

Lähentäjät vs. loitontajat aka. Sosiaalisen median luoma läheisyydentunne

Aika kova otsikko, eikö? Mä olen joka päivä tekemisissä läheisteni, kuin myös kavereideni kanssa. Silti havahdun siihen, että edellisestä kahvittelukerrasta on viikkoja, kuukausia, vuosia!  Puhelimen piippaus saa helposti ärtyneeksi, koska juurihan me vaihdettiin kuulumiset. Vai vaihdettiinko oikeasti? Vai oliko se vain päivitys uutisvirrassa muiden joukossa? Ai, tuo on saanut lapsen, pitääpä onnitella. Ja tykätä. Näin …

Muutosvastarinta, eli Annan Eväät osa 2

”Mä en tule ikinä luopumaan mun iltasipseistä!” ”Onko mun pakko syödä noita happamia juttuja, kun mä en niistä tykkää ollenkaan?” ”Mä en voi juoda vettä, koska se ei vaan uppoa.” ”Pitääkö mun oikeasti syödä aamupala ennen töihin lähtöä?” Ja mä huokaan sisäisesti. Selitän mahdollisimman rauhallisesti, että ei, sun ei ole pakko tehdä mitään näistä. Mutta …