Mitä sinä odotat, oikeasti?

Mitä sinä odotat, oikeasti? Edellisessä tekstissä lupasin pureutua ravitsemuskiinnostukseni taustoihin, mutta ajankohtaan sopinee paremmin alla oleva pohdinta. Näin yksi päivä Kodin Kuvalehden mainoksen, joka kolahti ihan kunnolla. Se jotenkin onnistui kiteyttämään nykyihmisen ajattelumallin vahingollisuuden. Odottaminen. Mainoksessa odotettiin viikonloppua, odotettiin sopivan kumppanin löytymistä ja niin edelleen, odotettiin elämää tapahtuvaksi.  Se sai mut pohtimaan omaa tapaani elää. …

Pakottaa kuin puumaa vai kolottaa kuin keski-ikäistä?

Niin. Mitäpä tähän nyt sitten sanoisi? Kannettiin maanantaina pihalle saapuneista 15 ikkunasta 5 paritalomme remonttipuolelle ja ai suatana kun meni yö kipuillessa LONKKAA! Mä ehkä hyväksyisin kivun sillä alueella, jos olisi tullut vietettyä jollain muulla tavalla villimpi ilta, mutta ei. Syy ja seuraus, sepä sen. Kesä tuli vietettyä erilaisten askareiden parissa sekä töissä että vapaa-ajalla, …

Vaivaton mutta vaivattu

Lopussa ihan helvetin hyvä leipäohje, mutta sitä ennen vähän vakavampaa asiaa. ”Tottakai voin. Istu vain. Ei sun tarvitse. Mä jaksan kyllä.” Kiltti, avulias, helppo = huomaamaton. Minä. Vaivaton. Ihminen, jolle on helppo uskoa omat salaisuudet, huolet ja murheet. Vahva. Toimelias. Ihailtu. Aikaansaava. Osaaja. Tekijä! Mutta sisältä yksinäinen, särkynyt, vaivattu. Olin varmaankin 6-7 vuotias, olimme kylässä …