Rakas päiväkirja…

Lieneekö Karvisen peruja kaikki ne meemit, joita maanantaiaamuisin päivittyy sosiaalisen median fiideihini. Viesti on kuitenkin monessa sama.
Voi persikka, taas maanantai. Mä VIHAAN maanantaita!

Vai näkyykö siellä:

Viikonloppu oli MIELETÖN ja sitä olisi hetken vielä voinut jatkaa, mutta mä olen NIIN täynnä virtaa aloittaa uusi viikko. Tästä se taas lähtee!

Aikamoinen ero tavassa aloittaa uusi päivä, uusi viikko, riippuen siitä, kumpi ajatus mielessäsi maanantaiaamuna pyörii. Tuo sama sisäinen ääni käy vuoropuhelua kanssasi, se kuiskii syödessäsi, löhöillessäsi sohvalla, töitä tehdessäsi. Millaista sisäistä puhelua käyt itsesi kanssa?

Oletko puheissasi mustavalkoinen, vai varioitko eri sävyjen mukaan?
Onko sinulla joko / tai – ajattelumaailma, vai näetkö onnistuneesi, vaikka vain vähän tai ainakin riittävästi sinnepäin? Ei niin, että arvioit lopputuleman joko onnistuneen tai epäonnistuneen?

Sisäisen puheen tärkeys

Mieli ei tee eroa ajatuksesi kanssa sen suhteen, onko se totta vai ei. Siksi esimerkiksi mielikuvaharjoittelu on niin vahva työkalu!

Mä tajusin tuossa yksi hetki, että mun täytyy tehdä vielä töitä sisäisen puheeni kanssa. Mä pidän huolta terveydestäni liikkumalla mieleisillä tavoilla sekä syömällä kehoani kuunnellen. Valitsen tietoisesti terveyttäni tukevia vaihtoehtoja ja nautin niiden hyvää tekevästä vaikutuksesta.
Tämän kaiken kuorrutin sisäisellä puheella, joka vaati multa usein enemmän, kuin mitä jaksoin tai epäili mun kykyä onnistua. Se arvosteli, haukkui, aliarvioi, nauroi mulle.

Eli minä arvostelin, haukuin, aliarvioin. Ja pahinta kaikessa, nauroin itselleni, vahingoniloisesti.

Miksi helvetissä?

Anna
Mieti, mitä mietit.

Havahtuessani tähän, olen tietoisesti alkanut opettelemaan itselleni puhumista niin kuin puhun muille.

Kannustaen ja kehuen. Arvostaen. Kunnioittaen. Rakkaudella. Voin vaatia, mutta ystävällisesti.

Päiväkirjan pariin

Aloitin oppimatkani aloittamalla päiväkirjan kirjoittamisen. Ja kyllä, siellä muutaman päivän muistiinpanot alkavat klassisesti ”rakas päiväkirjani..”.  Vaikka aloitin kirjoittamaan päiväkirjaa tehdäkseni konkreettisia huomioita tavastani puhua itselleni, sen pito laajeni myös muihin, itselleni tärkeisiin asioihin. Tällä hetkellä päiväkirjani runko jakautuukin seuraavien otsikoiden alle:

Aamu:

Mitä haluan tänään saavuttaa?
Mitä aion tehdä saavuttaakseni nuo tavoitteet?
Mitä minulla on?
Mitä minä vielä haluan?

Ilta:

Mitä minä tänään saavutin?
Mistä olen kiitollinen?
Mitä haluan itselleni vielä sanoa?

Annan eväät
Kortin takana muistutuksena teksti: If there is a will, there is a way. .

Aamun otsikot muokkaantuvat päivien mukaan, välillä pitää olla tavoitteetonta aikaakin ja päivän merkinnät koostuvat yleisistä huomioista, mietelauseista, tunnelatauksista jne. Mutta illan merkinnät ovat aina samat. Koska tavoitteettomankin päivän aikana voi saavuttaa vaikka ja mitä, kuten lepoa, rauhaa, rakkautta, perheen kanssa yhdessäoloa, ahaa-elämyksiä, ideoita, inspiraatioita jne.

Haluan myös joka päivä pysähtyä miettimään asioita, joista tunnen kiitollisuutta.
Alkuperäisen tavoitteeni kannalta tärkeimpänä kohtana illalla ennen nukkumaan menoa kuitenkin on se, mitä haluan itselleni siitä päivästä ja sillä hetkellä sanoa. Se on hetki, jolloin opetan sisäistä puhettani puhumaan itselleni kauniisti. Lohduttavasti. Ja ennen kaikkea rakkaudella.

Anna
Kiireetöntä aikaa itsensä äärellä.

Onnistumisia!

Eron olotilassa huomaa selkeästi, on tehnyt todella hyvää panostaa sisäisen puheen terveyttä edistävään vaikutukseen. Aikaa se ei vie kuin kymmenisen minuuttia aamulla, sekä saman verran illalla.
On ollut hyvä myös käydä välillä läpi aiempien päivien mietteitä.
Välillä on niitä paskoja päiviä ja niiden mukanaan tuomia negatiivisia tunteita. Ne ovat yhtä tärkeitä kuin ne hyvät ja positiivissävytteiset päivät. Miksi?

Koska niistä olen pystynyt oppimaan itsestäni jopa enemmän, kuin hyvistä päivistä!
Esimerkiksi riidan aiheuttaman kurjan fiiliksen jälkimainingeissa, kun purin kiukkuani päiväkirjaan, halusin kirjoittaa ylös myös mitä MÄ voin tehdä saavuttaakseni taas tasapainon ja sovun.
Me olemme itse itsemme asiantuntijoita, joten miksi emme käyttäisi sitä hyväksi?

Päätin toimia huomioideni mukaan ja riita hälveni nopeammin kuin aikaisemmin, sekä jätti hyvän fiiliksen molemmille osapuolille. Onnistuminen ruokkii tämän tekemisen noudattamista kyllä parhaiten.

Myös se kohta, jossa mietin mitä aion tehdä saavuttaakseni tavoitteeni, on osoittautunut sekä tärkeäksi, että tehokkaaksi.
Jos tavoite on vaikkapa syödä terveellisesti, sen teeman pilkkominen toteutettavissa oleviin osasiin on varmempi tapa onnistua tavoitteessaan. Kuin esimerkiksi se, että tavoittelee tuollaista yleismaallista termiä ja päätyy vain sättimään itseään pizzailtapalasta (niin, se sisäinen puhe).
Eli, tavoitetta voisi lähestyä vaihtoehdoilla a, b ja c niin, että a on se mihin täydellisenä päivänä aikoo pyrkiä, mutta c on se mikä sen päivän osalta riittää, mikäli a ja b ovat mahdottomia toteuttaa.

Vaikkapa näin:

A = Syön 5 x päivässä ja joka ateria on ravitseva sisältäen paljon vihreää, monipuolisesti marjoja ja hyviä rasvoja
B = Panostan aamupalaan sekä lounaaseen ja koostan ne suunnitelman A mukaisesti
C = Käyn tänään kaupassa voidakseni huomenna toteuttaa kohdan A tai B

Ymmärrätkö pointin? Älä vaadi itseltäsi mahdottomia. Aloita pienestä, mutta näe kirkkaasti isompi kuva. Vakuuta itsesi pienten askeleiden merkityksestä pitkällä aikavälillä. Mieti tavoitteet ja iloitse aina kun onnistut, edes vähän! Puhu itsellesi kannustavasti. Näe arvo tekemisissäsi ja kiitä itseäsi, joka päivä.

Mun tavoitteista ja haaveista

Mun tavoitteena on pitkään ollut luoda verkkovalmennus, josta jokaisella on mahdollisuus poimia itselleen sopivat rakennustyökalut. Noiden työkalujen avulla osallistuja saa tuotua omaan elämäänsä, omilla ehdoilla ja aikatauluilla terveellisyyttä, hyvinvointia ja parempia valintoja vaikkapa ravitsemuksen saralla. Mutta ne työkalut ovat hyödynnettävissä kaikilla elämän osa-alueilla!
Haluan valmennuksen olevan myös mahdollinen kaikille, joten talkootöitä ja yhteistyöverkostojen luomista löytyy taustalta valtavasti.
Ilman sisäiseen puheeseeni puuttumista en olisi näin pitkällä valmennusmateriaalin kanssa, saati pääsisi unelmaani edes toteuttamaan! Matkaa on vielä jäljellä, mutta näen kirkkaana mielessäni päivän, kun tavoitteeni on saavutettu.

Kiitos itselleni, kun jaksan uskoa omiin unelmiini ja annan sisäisen puheeni tukea matkaani kohti tavoitteitani!

Rakkaudella,
Anna

Mitä sinä odotat, oikeasti?

Mitä sinä odotat, oikeasti?

Edellisessä tekstissä lupasin pureutua ravitsemuskiinnostukseni taustoihin, mutta ajankohtaan sopinee paremmin alla oleva pohdinta.

Näin yksi päivä Kodin Kuvalehden mainoksen, joka kolahti ihan kunnolla. Se jotenkin onnistui kiteyttämään nykyihmisen ajattelumallin vahingollisuuden.

Odottaminen.

Mainoksessa odotettiin viikonloppua, odotettiin sopivan kumppanin löytymistä ja niin edelleen, odotettiin elämää tapahtuvaksi. 

Se sai mut pohtimaan omaa tapaani elää. Elänkö sitten kun, mutta kun vai tässä ja nyt.
Okei, mä suunnittelen paljon tulevaa ja sitä kautta ajatukseni ovat sitten kun-ajatuksia. Ja koska elän siellä tulevassa, toimin useinkin mutta kun-pohjalta. Aika huono?

Lähdettiin elämään tässä ja nyt ja se kannatti – tällä kuvalla meidät upgreidattiin Hartwall Arenalla VIP-aitioon. Onnistunut datenight!

Väännetään vähän rautalangasta. Ei sua varten, vaan ehkä enemmän mua varten.
Mä täytän viikon päästä 40. Ja olen AINAKIN viimeiset 3 vuotta ajatellut, että ”sitten kun täytän 40 vuotta, haluan olla elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa.” Noh, vuoden päivät treenasin aika hullun lailla ja olinkin kovassa fyysisessä kunnossa. Rasvaprosentti 17. Lihasmassaa 32kg. Ei huono.

Mutta se oli liikaa kaiken muun kanssa, ja treenaaminen oli pakko laittaa hetkeksi kokonaan tauolle. Ajatus siitä, että haluan olla hyvässä kunnossa, ei kuitenkaan ole minnekään hävinnyt, mutta ruuhkavuosien ottaessa minua enemmän haltuun, olen sortunut paljon mutta kun– ajatteluun. Mutta kun mun pitää tänään opiskella. Mutta kun mun pitää tänään toimia treenikuskina. Käydä kampaajalla, kaupassa, laittaa ruokaa, käydä töissä, valmentaa.. Ja sieltä on helppo paeta taas sitten kun – kiertoon.

Kognitiivinen käyttäytymiskolmio. Piirsin ihan itse.

ELÄMÄ EI ODOTA! Alussa mainittu mainos havahdutti läsnäolon, sekä tässä ja nyt-ajatusmaailman tärkeyteen. Minä ja me, ja kaikki se mitä kutsumme elämäksi kun tapahtuu – ei sitten kun, vaan tässä ja nyt.

Yllä kuvattu kaavio on kognitiivinen käyttäytymiskolmio. Se kertoo siitä, kuinka kaikki lähtee ajatuksesta. Me voimme ajatella vain yhtä ajatusta kerrallaan ja se, millaisen tunteen se ajatus herättää, riippuu siitä onko ajatuksemme positiivinen vai negatiivinen.

Ajatuksemme luoma tunne saa aikaan toiminnan, joka pohjautuu tunteeseen, joka on saanut alkunsa ajatuksesta. Ajattelemme 12 000 – 60 000 ajatusta päivittäin ja jopa 95% noista ajatuksistamme on kierrätettyjä! Ajattelemme siis sitä samaa saatanan kauppalistaa, tai “mitä tänään syötäisiin” joka päivä. Suurimman osan aikaa.

Noista kierrätetyistä ajatuksia jopa 80% on negatiivisia. Miksi tämän pandemian piti tapahtua juuri nyt? Ei päästä Milanoon, Tallinaan tai MIHINKÄÄN!  Sairastuuko joku läheiseni? Vellotaan syvällä kysymyksessä miksi. Vallitseva tunne saa meidät toimimaan ja toimimme tuon tunteen pohjalta. Minkähänlaista toimintaa nuo edellä mainitut ajatukset saavat aikaan? Vai saavatko ne meidät lamaantumaan, odottamaan, jos huomenna kaikki olisi toisin. Sitten kun.

Tulppaanit on mun lempikukkia. Liittyen ei oikeastaan mihinkään.

Mitäpä jos ajattelisimme, että vitsi miten paljon aikaa nyt vapautui! Mulla on vihdoinkin aikaa käydä varastohuone läpi! Treenikuskaamisen sijasta voidaan ottaa se Kimble-matsi perheen kesken! Mietitään siis miten, eikä miksi. Millaisia tunteita ja sitä kautta toimintoja tämä lähestymistapa voisi herättää?

Ympäröivästä ahdistavasta tilanteesta huolimatta, pidetään yllä positiivista elämänasennetta. Tuetaan toisiamme ja ollaan läsnä tässä ja nyt.

Rakkaudella,
Anna

Niin mielesi lepää kuin petaat, vai miten se nyt oli?

Lomakausi kun käynnistyy, niin annan ainakin itselleni luvan olla jo vähän väsynyt, tai toisin sanoen loman tarpeessa.
Tuntuu, että takana on pitkä vuosi ja huomaa kuinka mieli kaipaa kesälaitumille kirmaamista! Sitä vähän kadehtii oman koululaisensa 2,5kk mittaista kesälomaa ja kaipaa samaa tylsistymistä.

Ollapa taas 15? Ööö, NOT!

Mutta lomalle tekee mieli. Vielä olisi 4 viikkoa tiukkaa rutistusta ennen kesälomaa. Lomaa olisi ruhtinaalliset 3 viikkoa, lähes ilman aikatauluja tai suunnitelmia. Valmennukset hoituvat kyllä, älkää olko huolissanne. 😊
Miten sä vietät lomasi?

Villiintynyttä pihaa pitäisi ainakin hoitaa.

Mä olen listannut pitkin kevättä itselleni ylös asioita, mitä haluaisin lomalla tehdä ihan vain sen takia, että ne tuottavat itselleni iloa. Haluan ehdottomasti käydä Ähtärin eläintarhassa katsomassa pandoja. Haluan EHDOTTOMASTI löytää uuden lempiviinin tälle kesälle! Haluan nukkua myöhään, jos nukututtaa. Haluan ajella tyttäreni kanssa Nuutajärvelle ihastelemaan suomalaista lasitaidetta. Aion syödä ja perata ja pakastaa iiiiiiiiiiiison kasan mansikoita tulevaa talvea varten. Ladata akkuja seuraavaa työjaksoa varten. Tyhjentää mieleen kertynyttä sakkaa ja unohtaa työvelvollisuudet hetkeksi.

Kirppislöytöjä vuosien varrelta!

Mulle on todella tärkeää huolehtia mielestäni myös lomakausien ulkopuolella.  Se kertyvä 30 päivää vuosilomaa ei pelkästään riitä, ellei osaa tyhjentää mieltänsä myös muulloin.
Ja tyhjentämisellä mä tarkoitan juuri sitä miltä se kuulostaakin.

Mun mieli on vähän sellainen jätesanko, joka suurimman osan ajasta pitää jonkinlaista meteliä. Se vatvoo. Vatuloi. Synkistelee. Velloo. Laittaa mut virnistelemään. Herättää mut aamulla välillä kuiskutellen ja välillä vaativammalla äänensävyllä hoitamaan milloin mitäkin sen päivän puhdetta. Joskus mun mieli jättää mut täysin noteeraamatta ja vain kaataa niskaan äänekkäitä ohjeita, sitten taas joskus käymme ihan rakentaviakin keskusteluita siitä, miten käsillä olevassa asiassa nyt kannattaisi edetä. Välillä mun mieli yllyttää mun sydämen hakkaamaan aikamoisia kierroksia jo ennen kuin saan aamulla silmät auki, eikä aina usko mua, vaikka mä käsken sitä rauhoittumaan. Call me crazy if you want, but that’s me.

Mun hallitsemattoman mielen paras ystävä on stressi. Ai että kun ne kaksi välillä pääsevät oikein retostelemaan mun kehossa! Joskus menneisyydessä jälki on ollut hyvinkin rumaa, niistä ajoista olen aiemmissa teksteissäni kirjoittanutkin. Ja koska minä ja mun mieli ei aina tulla toimeen, mä olen opetellut sanomaan sille viimeisen sanan, jotta se jättää mut riittävän usein rauhaan. Pitää siis tunnistaa hetki, kun alkaa mennä liian lujaa.

Keinot ovat kovin yksinkertaisia.

Liikunta. Ravinto. Mindfullness. Jaaaa rehellisyyden nimissä lasillinen tai pari hyvää viiniä aina silloin tällöin.

Dream. Plan. Do. Repeat!

Mulle mindfullness on hyvän kirjan lukemista. Auringonlaskun tuijottelua puolisoni kainalossa. Tyyni järvenpinta. Musiikki. Kirjoittaminen. Tänään ostin itselleni 30 ruusua koska kukat ovat kauniita ja herättävät huoneen eloon! Ja koska olivat tarjouksessa 1,39€/nippu.
Lisäksi mä täyttelen tavoitteita, to do-listaa, mietteitä ja aikomuksia mun Dream. Plan. Do-kirjaan! Sieltä on helppo selailla mennyttä ja suunnitella tulevaa. Kunhan muistaa laittaa ylös myös asioita, mitä voisi tehdä ihan vain siitä syystä, että ne tuottavat minulle iloa!

Joogaan olen vasta tutustunut ja rakastunut siihen täysillä! Kävely on liikuntalajina riittävän lempeä ajatusten ja mielen jäsentelyyn. Pyöräillessä kuvittelen lentäväni! Kunhan en oikeasti..

Ja ravinto. Ah, sen puolesta jaksaisin puhua läpi yön!
Kutkuttavaa olla taas satokauden kynnyksellä, kesällä kun on niin paljon mahdollisuuksia ravita kehoaan ja mieltään monipuolisesti. Kokeilla uusia makuja, onnistuen ja epäonnistuen (been there, done that)! Grillata. Mehustaa. Leipoa.

Nyt on kesä. NAUTI! Elä kuin viimeistä kesäpäivää (ei ole maksettu mainos).
Anna mielesi levätä ja olla onnellinen tässä ja nyt.