Ole rohkea, he sanoivat

Kaupallisessa yhteistyössä DeliVerden kanssa, ihanat vihreät tuotteet saatu ilmaiseksi

”Mene vain, rohkeasti nyt” sanoo äiti, ja ohjaa hellästi, mutta päättäväisesti pientä ihmistä kohti toista pientä. Kohti oman pienen tulevaa ystävää. ”Tutustukaa”.
Toinen pienokainen jännittää ja jarruttelee, toinen menee luottavaisesti kohti uutta. Rohkeasti.

Mutta mitä on rohkeus?

Wikipedian mukaan rohkeus on uskallus tehdä asioita välittämättä pelosta, kivusta, vaarasta, epävarmuudesta tai uhkailusta. Rohkeutta löytyy niin fyysisellä, kuin moraalisellakin tasolla. Keskitytään tässä kirjoituksessa enemmän moraaliseen rohkeuteen. Jälleen Wikipediaa lainatakseni, moraalinen rohkeus on kyky toimia oikein välittämättä vastustuksesta, häpeästä, skandaalista tai vähättelystä.

Rohkeutta on sietää epävarmuutta, kohdata se ja toimia sen yli. Rohkeutta on usko sekä omiin, että muiden kykyihin.

Sain tilaisuuden aloittaa yhteistyön paikallisen Lindrothin puutarhan kanssa, enkä miettinyt sekuntiakaan ennen kuin vastasin kyllä – hyppäsin rohkeasti mukaan! Olen käyttänyt näitä DeliVerden tuotteita aiemminkin, koska ne salaatit ja yrtit vain ovat niin laadukkaita. Ennen ostin ne paikallisesta marketista, nyt haen tuotteet suoraan heidän myyntipisteeltään Turun kauppatorilta.  

Deliverde yrtit
Mä rakastan näitä tuoreita yrttejä, salaatteja ja muita maan antimia!
Kuva Emma Kokkala (IG @emma_kokkala).

Turun Kirja- ja Ruokamessut järjestetään kerran vuodessa ja noilla messuilla palkitaan mm. ansiokkaasti ruokakulttuuria edistäviä tahoja (palkinnon jakajana toimii Lounais-Suomen ruokakulttuuriyhdistys Kaffeli ry). Vuoden 2018 messuilla yrityspalkinnon sai DeliVerde ”laadukkaasta suunnannäyttämisestä ja varsinaissuomalaisen ruokailon levittämisestä”.  Mielestäni jo tuo sana ILO kertoo siitä tinkimättömyydestä ja rakkaudesta, jolla tuotteet kasvatetaan ja tuotetaan. Tehdään pitkälti käsityönä, joka näkyy kyllä laadussa. Rohkeasti omaa visiotaan toteuttaen.

Puutarhan toimintaa on kehitetty jo yli kaksikymmentä vuotta, jotta kaikilla olisi mahdollisuus laadukkaaseen ja ravintopitoiseen ruokaan. DeliVerde on todistanut olevansa myös vastuullinen kiertotaloustoimija tuomalla markkinoille uudelleen käytettävän salaattipussin, jolla kuluttajat voivat vähentää ruokahävikkiä ja muovijätettä omissa keittiöissään.

Arvostan korkealle tämänkaltaista rohkeutta tehdä omaa juttuaan tinkimättömästi ja selkeiden arvojen pohjalta!

Deliverde lehtisalaatti
DeliVerden lehtisalaatti on yksi mun ja ilmeisesti aika monen muunkin lemppareita. Oletkos sä jo kokeillut?
Kuva Emma Kokkala (IG @emma_kokkala).

Mä pidän myös itseäni rohkeana ihmisenä. Se ei tarkoita sitä, ettenkö pelkäisi tai jännittäisi tai olisi joskus myös epävarma. Ei. Minun kohdallani rohkeus tarkoittaa elämän kohtaamista sellaisena, kuin se vastaan tulee. Tarttumista haasteisiin, sen sijaan että jäisi niiden alle. Sanoa ei jollekin, joka näennäisesti toisi vaikkapa taloudellista turvaa, mutta ei sopisi arvomaailmaani. Sanoa kyllä asioille, joilla on minulle merkitystä.

Olen aina ihaillen lukenut tarinoita ihmisistä, jotka tuosta noin vaan myyvät koko omaisuutensa ja muuttavat jonnekin Intian Ashramiin etsimään itseään tai jotain suurempaa. Tai perustavat puutarhan, jota kehitetään vuosikymmeniä, jotta voidaan tarjota kaikille mahdollisuus laadukkaaseen ja ravintopitoiseen ruokaan! Olen siis joutunut katsomaan itseäni peiliin ja kysymään, tarvitseeko rohkeuden olla jotain niin suurieleistä?

Rohkeus on yksi kardinaalihyveistä, joita on Aristoteleen mukaan neljä:

Viisaus

Oikeudenmukaisuus

Kohtuullisuus

Rohkeus

Nämä edellä mainitut hyveet ovat äärimmäisiä hyveitä, joiden varassa lepää koko inhimillisyys!  

Robin Sharma
Edellisellä rantalomalla lukemani kirja asianajajasta, joka lähti etsimään itseään. Suosittelen lukemaan!
Kuva Emma Kokkala (IG @emma_kokkala).

Törmäsin jokin aika sitten ajatukseen, jossa, sen sijaan että pohdittiin uskaltaako epäonnistua, pohdittiinkin uskallammeko onnistua. Tuo ajatus jäi kiehtomaan hirmuisesti, koska tunnistan tilanteita elämäni varrella, jossa olen pelännyt nimenomaa onnistumista. Samat epävarmuustekijäthän löytyvät onnistumisista ja epäonnistumisista – niiden taustalla kun olemme me itse.
Mutta onneksi löytyy esimerkkejä ihmisistä, jotka uskaltavat onnistua. DeliVerde on sellainen. Ashramiin lähtevä tutkiskelija on sellainen. Olen huomannut, että minä olen sellainen.

Rohkeudella ja uskaltamalla onnistua vain taivas on rajana! Oli tavoitteesi sitten painonhallinnassa, elämäntapamuutoksessa, yöunien parantamisessa, liikunnassa, kodissa, arjessa, työssä – missä vain ja millaisessa mittakaavassa tahansa.

Miten sitten voi kasvattaa omaa rohkeuttaan? Rohkeus on siinä mielessä subjektiivinen käsite, että se tarkoittaa jokaiselle jotakin omanlaista. Se, mikä yhdelle on rohkeutta, voi olla toiselle normi. Jotain yhteistä rohkeudella on, ihmisestä riippumatta. Sitä kohti voi mennä ja sitä voi kasvattaa kokemuksen kautta. Voi luotsata itseään kuten alussa mainittu äiti, joka kannustaa lastaan ottamaan rohkeasti ensiaskeleen ystävyyden tiellä. Oppia ja rohkaistua kokemuksiensa kautta. Mene ja tee, kokeile, innostu, innosta!

Rohkeutta on seistä omien arvojensa takana, vaikka olisi vaikeidenkin valintojen edessä. Rohkeutta on sanoa ei, jos sydän niin sanoo. Rohkeutta on seistä ylpeästi omilla jaloillaan ja tehdä rakastamiaan asioita suurella intohimolla ja tinkimättömyydellä. Rohkeutta on olla oma itsensä.

Rakkaudella,
Anna

Ps. Juttelen aiheesta mielelläni lisää, jos haluat! Ota yhteyttä, niin katsotaan miten voisin olla avuksi juuri sinulle.

Hunajanauris
Hunajanauris jää pysyvästi meidän perheen salaatteihin ja kesän grillivartaisiin. Kuva Emma Kokkala (IG @emma_kokkala).

Vaivaton mutta vaivattu

Lopussa ihan helvetin hyvä leipäohje, mutta sitä ennen vähän vakavampaa asiaa.

”Tottakai voin. Istu vain. Ei sun tarvitse. Mä jaksan kyllä.”

Kiltti, avulias, helppo = huomaamaton. Minä. Vaivaton. Ihminen, jolle on helppo uskoa omat salaisuudet, huolet ja murheet.

Vahva. Toimelias. Ihailtu. Aikaansaava. Osaaja. Tekijä!

Mutta sisältä yksinäinen, särkynyt, vaivattu.

Olin varmaankin 6-7 vuotias, olimme kylässä setäni luona. Suvullamme oli hyvin tiiviit välit ja vierailu oli yksi monista jo varmasti silläkin viikolla. Joku laittoi lastenhuoneen oven kiinni niin, että mun pikkusormi jäi oven väliin saranapuolella (oven kiinni laittaja ei sitä huomannut) ja mä en KEHDANNUT sanoa, että sattuu.

Huolehdin omaa kipuani enemmän siitä, miltä sukulaisestani olisi tuntunut, jos hän olisi huomannut satuttaneensa lasta.

Se järjetön empatia kostautui myöhempinä vuosina uupumuksena muiden tunteisiin. Muistan tehneeni tietoisen valinnan ja lopetin välittämästä, koska se oli jo ylivoimaista. Niistä tunteettomista vuosista en muista juuri mitään, turta mieleni piti ulkomaailman minusta erossa. Silti hoidin työni ja perheeni ilman, että tuo aivomyrsky näkyi päällepäin. En halunnut olla vaivaksi. Mä selviäisin kyllä, koska aina ennenkin olin.

Koska elämällä on taipumus muuttaa suuntaa meistä riippumattomistakin syistä, löysin itseni tilanteesta, jossa vuosia sisälle kertyneet tunteet purkautuivat ulos. Ne oivallukset silloin johtivat 10 vuoden liittoni päättymiseen, kaiken tutun ja turvallisen menettämiseen ja hypyn täysin tuntemattomaan, mutta löysin taas oman ääneni ja aloin rakentamaan minua uudestaan.

Se hyppy tuntuu edelleen! Hetkittäin ihailen omaa rohkeuttani, mutta välillä pohdin myös sen negatiivisia seurauksia. Parasta ja pahinta, mitä olen elämässäni tehnyt. Mihin se mut vei? Uskon olevani enemmän minä empaattisena ja välittävänä, tosin nykyään enemmän itseäni kuunnellen. Se matka vei minut lähemmäksi itseäni, teki elämästäni tasapainoisemman ja sai minut antamaan taas itsestäni muille.

Olen Vahva. Toimelias. Ihailtu. Aikaansaava. Osaaja. Tekijä!

En ole enää liian kiltti, enkä ollenkaan huomaamaton. Autan mielelläni muita, mutta muistan ottaa huomioon oman jaksamiseni. Osaan sanoa myös ei. Miellyttämisen tarve. Se ei elä minussa enää niin vahvasti.

Minua rakastetaan, vaikka en tekisi koko maailman asioita teille kaikille.

Vaivaton, vaivaamaton leipä
7dl luomulaatuisia jauhoja, vehnäjauhoa/kaurajauhoa/ohrajauhoja jne.
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl kädenlämpöistä vettä

Illalla: Sekoita lasikulhossa kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita puukauhalla taikina sekaisin. Peitä kulho tuorekelmulla ja kohota aamuun saakka huoneenlämmössä.

Aamulla: Laita kannellinen valurautapata uuniin ja uuni lämpenemään 225 asteeseen. Kaada kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoa myös taikinan päälle ja pyöräytä palloksi. Peitä pallo tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Ota pata uunista ja lisää pohjalle hiukan öljyä. Laita taikinapallo kuumaan pataan, ripottele halutessasi päälle suolaa/yrttejä/siemeniä, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista vielä ilman kantta 15 minuuttia.

Maailman parasta!

Hyvinvointi vs. pahoinvointi

Mitä sinulle kuuluu?

Milloin olet viimeksi saanut vastata tuohon kysymykseen? Ja milloin se on kysytty sinulta niin, että kysyjä on aidosti kiinnostunut SINUSTA. Ei siitä, millainen äiti / isä olet lapsellesi. Ei siitä, kuinka hyvin olet suoriutunut työtehtävistäsi. Ei siitä, millainen puoliso olet viime aikoina ollut. Vai oletko kenties vastannut kysymykseen vain rooliesi kautta?

Sinä. Mitä sinulle kuuluu?

Aloitin viikonloppuna ystävän suosituksesta Aki Hintsasta kertovan kirjan Voittamisen anatomia. Kirjassa pilkotaan menestyksen osa-alueita urheilun näkökulmasta, mutta opit soveltuvat sellaisenaan ihan jokaisen meistä elämään (suosittelen vahvasti lukemaan)! Kirjassa todetaan, että menestys on hyvinvoinnin sivutuote. Ja käännettynä toisinpäin, ilman hyvinvointia, menestyminen on lähes mahdotonta.

Mitä se oikeasti tarkoittaa?

Kirja muistutti minua kymmenen vuoden takaisesta hetkestä, jonka seurauksena olen tänään juuri tässä ja juuri tällaisena kuin olen. Minulta kysyttiin, mitä minulle kuuluu. Sillä nimenomaisella hetkellä ymmärsin, että en elä omaa elämääni. En elä unelmaani. Olin hukannut itseni. Se hetki laittoi alulle muutoksen, joka on tuonut minut tänään tähän. Muutos ei aina ole kivuton, mutta sen hetken vuoksi minulla on unelmia. Minulla on suunnitelmia. Minulla on ihana perhe. Hyviä muistoja. Rakkautta.

Voittamisen anatomia kertoo samoista asioista, mitä edellisellä koulutusviikonlopulla kävimme läpi Ravintovalmentaja-koulutuksessa. Hyvinvointiimme vaikuttaa terveys, henkinen hyvinvointi, ravinto, aktiivisuus, liikunta, sosiaaliset suhteet, uni, lepo ja palautuminen. Aihe on niin mielenkiintoinen, että aion (ravitsemus)psykologiaan tutustua syvemminkin!

Voitko sinä hyvin vai huonosti?

Nykypäivänä tuntuu, että meillä kaikilla on koko ajan kiire. Been there – done that! Vaikkapa tämän hetkinen elämäni. Mulla on päivätyö, josta pidän valtavasti! Työpäivä nielaisee isoimman osan päivästä. Opiskelu vie viikossa pari-kolme iltaa, lisäksi lähiopetuspäivät. Tytär harrastaa 4 iltana viikossa, joista meidän vastuulla on joka toinen viikko. Ravintovalmennettavia minulla on jo muutamia. Niihin liittyvät valmennussuunnitelmat sekä seurannat vievät viikonloppuina 6-8 tuntia. Toki käymme kaupassa ja hoidamme kotia, syömme, liikumme ja nukumme niin kuin muutkin. Voin siis sanoa, että kiirettä pitää!

Suorittaja-minäni aloittaa välillä aamuisin kuiskimaan, että tänään töiden jälkeen sitten heti salille, kauppaan, ruuanlaittoa, suursiivous, opiskele, valmenna, kuskaa, TEE!
Tunnistatko?

Meillä kaikilla on se sama 24 h vuorokaudessa käytettävänä. Itsetutkiskelun kautta olen opetellut priorisoimaan to do – listan osiin ja varaamaan aikaa sovituille tehtäville. Perustana sille toimii hyvinvointini! Nykyään en tingi yöunistani. Tiedän, mikä määrä levähdyttävää unta on minulle hyvä määrä. Jo sillä on suuri vaikutus jaksamiseeni, sekä päivittäisten tehtävieni suorittamisen laatuun. Tiedän myös, milloin salitreeni on syytä vaihtaa rauhalliseen kävelylenkkiin tai vaikka saunomiseen. Yritän malttaa asettaa opiskelun myötä heränneelle tiedonjanolleni aikarajoitteita. Sekä positiivisestä että negatiivisesta kuormittumisesta pitää palautua!

Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt vuonna 1948 terveyden ”täydelliseksi fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi”. Miten sinä huolehdit hyvinvoinnistasi?

Ravintovalmentaja-koulutus on yksi välietappi unelmilleni. Muistan olla onnellinen myös nykyhetkessä, matkalla kohti muita tavoitteitani. Kaikki tämä seurausta niinkin yksinkertaisesta kysymyksestä, kuin mitä sinulle kuuluu.

Uskallatko sinä vastata?

Virkistävä smoothie

Tuoretta ananasta
Tuoretta minttua
Appelsiinin mehua (purista tai purkista)
Chian siemeniä
Kookosvettä tai vettä

Surauta tehosekoittimessa sekaisin ja nauti!